suomessa taas

Terve taas! Täällä sitä taas ollaan, Suomen Porissa. Kotimatka meni hyvin, paitsi meinasin melkein myöhästyä koneesta Kuala Lumpurissa ja kone oli ylibuukattu ja koska olin viiminen joka tuli kentälle, mua pyydettiin jäämään Malesiaan vielä päiväksi. Mutta kun seisot siinä kaikki matkatavarat pakattuina ja valmiina lähtöön, haluat vaan päästä jo kotiin, niin kivaa kuin Malesiassa onkin. Joten onneksi joku muu tarjoutui jäämään ja mä pääsin kotiin haluamanani päivänä. Siinä vaiheessa kun pääsin lentokoneeseen olin niin poikki etten jaksanut edes huolestua vaikka kone joutui melkein kesken kiihdytyksen vielä pysäämään koska siinä oli "tekninen vika" ja korjaaja kutsuttiin paikalle. Valitettavasti tämä oli taas Austrian Airlines missä oli samat tylsät leffat jotka olin nähnyt jo matkalla Kuala Lumpuriin... tylsäääää.. kaksitoista tuntia istumista. Ja välilaskullani Wienissä oli uusi turvatarkastus. Tiesin kyllä Euroopan uusista määräyksistä nesteitä koskien, mutta en silti ollut varautunut siihen miten tiukkoja siinä ollaan, ne valitti siitä että mulla oli ripsiväri repussa ja ne laittoi sen pieneen minigrip-pussiin mitä ei edes suljettu. Mulla jäi vähän epäselväksi, miten se avonainen pussi auttaa siinä ympärillä. No mitäs pienistä.

Tulin Helsinkiin sunnuntaina ja perhe oli vastassa, samoin Anne-täti miehensä ja lastensa Nicon ja Emilian kanssa. Vaikka Australia oli surullista jättää, niin kyllä oli ihanaa nähdä kotiväki taas. Mentiin siitä suoraan Turkuun ja seuraavana päivänä alkoi kurssit yliopistolla (mullahan ei ollut hajuakaan mitä kursseja mun pitäisi ottaa, mutta opiskelumotivaatiota ei tällä hetkellä oikein ole). Mikään ei ole muuttunut yhtään. Ei tarvi olla kuin pari tuntia kotona ja tuntuu ettei olis koskaan ollutkaan poissa. Tiesin kyllä ettei Suomessa tammikuussa tarvi odotella mitään helteitä, mutta en silti ollut varautunut tähän hyytävään kylmyyteen (vaikka voisihan asiat pahemminkin olla, jos perinteinen tammikuu on -20!). Ja asiaahan ei tee helpommaksi se että mun rinkka on täynnä toppeja ja hameita itärannikolta, ne vähät talvivaatteet mitkä mulla on, on vasta matkalla ausseista jossain intian valtamerellä. Kyllä saa palella (kunnes ehtii shoppailla)!! Ihmettelin että miksi ihmeessä oon puolustanut Suomea kun sitä on haukuttu kylmäksi maaksi. Kylmähän täällä on! En halua kuulostaa miltään hurskastelijalta, mutta sitä oikein miettii kuinka ensimmäiset tänne vaeltavat ihmiset oikein päätti asettua tänne. Onko näitä leveysasteita edes tarkoitettu ihmisen asuttavaksi?!

Mutta yliopistolle oli siis mentävä. Mulla oli kauhea kiire nähdä kaikki kaverit taas. Vitsi kuinka kivaa nähdä niitä! Buukkasin viikkokalenterin täyteen lounas- ja illallistapaamisia. Ja voitteko kuvitella, kaverit oli järjestäneet mulle yllätys-kotiinpaluujuhlat, kyllä tuntui kivalta, kiitos teille! :) luulin että poraisin takaisin ausseihin siltä istumalta kun astun takaisin Suomen kamaralle, mutta kuten huomaatte ei se niin kauheaa ollutkaan... muut vaihtarit jotka on olleet kotimaissaan jo vähän kauemmin sanoo että kun se alkuhuuma kotiinpaluusta menee ohi, ja alkaa haikeana muistella hyviä aikoja tuolla pallon alla, niin paha ikävä tulee vielä ennemmin tai myöhemmin. Ja kyllä mä jo nyt ikävöin niitä kavereita ja mietin mitä ne tekee.

Luen noita kirjottamiani viimeviikkoisia tapahtumia Malesiasta kuin jos ne olis olleet vuosikausia sitten. Tulin täksi viikonlopuksi kotiin Poriin ekaa kertaa sitten heinäkuun, ja täälläkään ei näköjään mikään ole muuttunut ja tuntuu niinkuin koko puolivuotinen Australiassa olikin pelkkä uni. Mutta silti on omituista olla kotona, meidän kissa esim. ei muista mua enää ja se yrittää purra mua koko ajan :( ja eilen illalla olin taas saunassa, sitä ei tosin ollut ikävä siellä itärannikolla hikoillessa mutta tässä maassa sauna on kyllä välttämättömyys että pysyy hengissä. Kaverit on antaneet mulle jo paljon karjalanpiirakoita ja salmiakkia, ne kyllä ausseista puuttuu! Ja syön ruisleipää koko ajan, se on älyttömän hyvää. Liikenne vaan hämää mua, olin niin tottunut vääränpuoleiseen liikenteeseen ja nyt tuntuu koko ajan että autot ajaa väärällä kaistalla joten en ehkä ihan heti uskaltaudu rattiin tai teen Suomen teistä vaaralliset. Hassua kans kuulla suomea joka puolella, ja aluksi olin aina sanoa "g'day" tai "hello" kaupassa. Ainiin, näin myös vaa'an ekaa kertaa puoleen vuoteen (valitettavasti). Oon saanut 4,5 kiloa lisää Australiassa. Joten tänä keväänä mut löytää todennäköisesti lenkkipolulta.

Oon huomannut myös sen etten pidä yhtä paljon välimatkaa ihmisiin, halailen kavereita enemmän ja pussaan niitä poskelle ja ne voi siitä vähän hämääntyä, mutta sehän johtuu siitä että meidän porukoista tuli Australiassa niin läheiset. Täytyy yrittää muistaa että Suomessa pidetään toisiin ihmisiin pieni hajurako. Niinhän sitä sanotaan että vaihdossa ihmiset oppii valtavasti itsestään ja monet muuttuu jotenkin. Vielä en tiedä onko tuo totta mun kohdalla, ehkä suurin opetus on se kuinka rajallinen aika on mutta nyt jää nähtäväksi mitä muuta aussi-ajasta jäi käteen. Toivottavasti siellä nyt jotain oppikin. Mutta se on varmaa että siellä oli mahtavaa, varmaan elämäni parhaimpia aikoja. Tähän sopii muuten yksi sanonta jonka kaverini Joey opetti mulle; "don't cry because it's over; smile because it happened". Se on hyvin sanottu.

bedbugs

Tana aamuna kun herasin taalla hostellissani Kuala Lumpurissa huomasin ryomivia otokoita yhdella huoneeni sangyista. Pahaksi onneksi olin jattanyt joitakin vaatteita sille sangylle ja eikohan ne tietysti ryomineet vaatteissakin. Ja ne ei lahde ravistamalla. Ne oli sellaisia litteita ja noin 7 millin pituisia kuusijalkaisia kavereita. Tosi inhottavaa!! Mita ne on suomeksi? Jotain petiotokoita? Australiassa kaikissa hostelleissa oltiin aina tosi varovaisia ettei niita tulisi asiakkaitten makuupussien kanssa sisaan. Ja Suomessa en ole kuullutkaan naista. Olin ihan kauhuissani koska kuulin australialaiselta huonekaveriltani etta se oli juuri joutunut vaihtamaan huonetta naitten takia. Hyi miten inhottavaa.

Olin just lounaalla Nabilan kanssa. Se on myos yksi Quinin kaveri Kuala Lumpurissa. Se ja kaksi sen kaveria vei mut johonkin vahan parempaan kaupunginosaan ja me syotiin intialaisessa ravintolassa. Taas oli kiinnostavaa. Me syotiin nimittain banaaninlehdilta, jotka toimi lautasina. Niille oli laitettu riisia ja erilaisia vihanneksia ja "squid" (onko se mustekalaa vai mita?) ja paistettua kanaa. Naminami. Kylla ruoka on hyvaa taalla. Nabila on aarettoman kiinnostava ihminen, se on aktivisti ja puhuu ihmisoikeuksien puolesta erityisesti seksuaalisille vahemmistoille. Se on siksi joutunut istumaan vankilassakin. Oon huomannut muuten etta kaikki ihmiset on taalla kovin lyhyita. Kerrankin ma olen seurueen pisin, tuntuu hyvalta :)

Tulin hostellille pakkaamaan laukkuja, iltapaivan vietan australialaisen Nicolen ja Gracen, Patrickin seka Bennyn seurassa. Mennaan jollekin kukkulalle katsomaan jotakin temppelia ja kasinoa. Ja myohaan illalla mun pitka kotimatka jatkuu taas. Lennan 12 tuntia Wieniin ja sielta parin tunnin paasta Helsinkiin. Ma tuun nyt kotiin!

Kuala Lumpur

Terveiset Malesiasta!! Taalla on jannaa :) mun lento Australiasta Suomeen meni siis Kuala Lumpurin kautta joten ajattelin etta kun kerran taalla ollaan niin kannattais varmaan pitaa parin paivan tauko taalla ennenkuin jatkaa matkaa lanteen. Ei maksanut kuin 70 euroa enemman ja oli ehka paras ideani vuosikausiin. Kuala Lumpur on niin erilainen ja aarettoman kiinnostava!! Tama on mun eka visiittini Aasiassa (jos ei koneen vaihtoa Singaporessa lasketa) ja siksi iso elamys.

Mutta ennen tanne tulemista piti jattaa hyvastit Australialle ja kavereille. Inhosin sita!!! Ikina en olis uskonut miten rakkaita niista tulee. Niinhan sita sanotaan, etta ne on kuin toinen perhe ulkomailla ollessa. Ikavoin niita jo nyt! Ja jos totta puhutaan niin koko ajatus Suomeen samoihin rutiineihin palaamisesta masentaa. Opiskelu ulkomailla on ollut mahtava valipiristys, kylla jokaisen pitaisi kokea se! Ja Australia on upea kohde. Siella on mahtavaa olla nuori.

Mutta lahtea mun kuitenkin piti, se on ollut sovittu jo alusta asti. Viimeisena paivana Sydneyssa hengailin vaan bestiksieni Cameronin, Alinan ja Mortenin kanssa. Vitsi kun niita tulee ikava. Sitten Olli, sen veli Jukka ja Warwick vei mut jetboat ajelulle satamaan. Se oli nastaa. Ajeltiin oopperatalon edustalla tuhatta ja sataa ja kastuttiin litimariksi. Sen jalkeen menin viela puistoon piknikille (siihen samaan missa me nukuttiin uudenvuodenyona) ja olin tosi iloinen etta monet Adelaiden kaverit, jotka oli viela Sydneyssa, tuli sinne sanomaan heiheit. Itkin kuin ei huomista oliskaan! Ihanaa on silti se etta meilla on jo suunnitelmia siita koska nahdaan taas; Warwickin kaveri Jon tulee Suomeen viiden viikon paasta, Lilou ja saksalainen Stephan on myos luvanneet tulla kevaan aikana, Morten tulee kesakuussa jne. En malta odottaa!

Warwick, Olli ja Jukka heitti mut lentokentalle. Ja Alinan myos; se palasi Adelaideen samaan aikaan valmistautumaan seuraavaan lukukauteen. Onneksi mun matkatavarat ei painaneet kuin 21 kg! Mutta Kuala Lumpurissa mun pitaa olla tarkkana siita kuinka paljon tulee shoppailtua. Kun olin selvinnut check-inista tapahtui ihana ihme. Pierrick, Cameron ja Dennis ilmestyi lentokentalle!!! Joten me ehdittiin viela kahvitella ja halailla ennen lahtoa. Ne on niin ihania!

Lensin siis Sydneysta Kuala Lumpuriin. Lento kesti 8 tuntia eika ollut mitaan herkkua. Aarettoman ahdistavaa istua siina penkissa niin kauan. Lensin Austrian Airlinesilla ja lento oli viela tylsakin, koska niitten leffatarjonta oli surkea ja nekin vahaiset leffat mitka niilla oli oli katsottu jo kolmen ekan tunnin aikana. Laskeuduin keskiyon paikkeilla ja jannitti vahan koska mulla ei ollut Malesian rahaa kuin kahdeksan euron edesta, puhelimesta akku loppu ja paperilapulla osoite mihin mun piti paasta: Tengkat Tong Shin, Bukit Bintang. Lentokentalla kymmenet taksikuskit hyokkasi kimppuun ja yritti myyda mulle matkan keskustaan. Mutta taksimatka maksaisi kuulemma yli 20 euroa mita mulla ei tietenkaan ollut. Vahan rupes jannittamaan. Mulla oli kuitenkin uskomattomasti tuuria matkassa; nimittain Adelaiden kaveri Quin joka on taalta kotoisin laittoi mut yhteyteen ex-poikaystavansa Bennyn kanssa. Vartin etsintojen jalkeen loysin pistokkeen ja onnistuin lataamaan kannykan akun ja samassa Benny soittikin mulle ja tarjoutui ajamaan tunnin matkan lentokentalle ja hakemaan mut sielta puoli kahdelta yolla!!! En kasita tata ystavallisyytta!!

Benny ajoi mut kaupunkiin siihen hostelliin missa mulla oli varaus. Tien varsilla istuskeli miehia ja kun me pysattiin kysymaan niilta tieta, kaikki tuijotti mua vakavana. Erotun porukasta niin selkeasti, niin selva turisti ja varmaan tosi helppo kohde. Ma olin niin peloissani! Ja kaikista eniten mua pelottaa se etta joku sujauttaa mun matkatavaroihin huumeita koska siita tulee Malesiassa kuolemantuomio. Mutta me loydettiin siis hostelli, menin pikkuriikkiseen huoneeseen missa joku nukkui, pistin paljon vaatetta paalle koska ilmastointi oli taysilla eika pedissa ollut peittoa ja palelin sen yon. Olin nukkumassa vasta kolmelta ja Benny ajoi viela tunnin kotiinsa joten se oli siella vasta neljan aikoihin, ihan mielettoman avulias ja ystavallinen vaikka oon sille ihan ventovieras!

Seuraavana aamuna herasin yhdeltatoista ja suihkun jalkeen olin kuin uusi ihminen kun sain pestya edellisen paivan jetboat ajelun jaljilta suolan pois iholta ja tukasta. Benny tuli hakemaan mut sightseeingille. Kuumuus on melkein sietamaton ja ilma kostea ja painava, ollaan meinaan jo niin lahella paivantasaajaa. Yli 30 astetta kuulemma. Mutta onneksi kaikissa rakennuksissa on ilmastointi, se tekee elamasta helpompaa. Benny vei mut lounaalle yhteen katuravintolaan. Malesia on kuuluisa hyvasta ruuastaan ja se ei ole yhtaan liioiteltua. Tosi herkullista kanaa ja possua, ja me juotiin jotain mika maistui fariinisokerin ja veden sekoitukselta mutta se oli kuulemma jotain hedelmaa. Mua hamaa kun en ymmarra mita ihmiset puhuu. Taalla puhutaan kielia Malay ja Kantonese (mita ne on Suomeksi?? Malesiaa ja kiinaa?), mutta useimmat osaa hienoa englantia. Koulu kaydaan osittain enkuksi ja se on ilmeisesti yksi virallisista kielista taalla. Ravintolassa vihaisen nakoiset tyontekijat komenteli toisiaan ja laittoi meidan eteen ruokaa muoviastioissa. Vanhempi muori tiskasi isossa padassa ravintolan nurkassa letkun ja pesusienen kanssa. Taalla on niin erilaista ja ihmeellista etta tuijotan vaan ymparilleni huuli pyoreana. Liikenne on uskomaton; autot matelee ruuhkassa ja niitten valissa luikertelee valtavasti mopoja. Matkat taytyy suunnitella sen mukaan onko muslimeilla rukoushetki vai ei; silloin on tietty hiljaisempaa koska kaikki on moskeijassa. Ihan uusi maailma mulle!

Vietin siis eilisen Bennyn kanssa. Olin niin onnekas etta sain oman paikallisen oppaan koska mulla on miljoona tyhmaa kysymysta ja koska paikallisen kanssa opin tasta kulttuurista ihan eri tavalla. Benny on 23 ja tyoskentelee jossain kansainvalisessa finanssijutussa. Sen enkku on erinomainen mutta aasialainen aksentti vaikeasti ymmarrettava, joten jotkut jutut menee multa vahan ohi. Taalla kuulemma sekoitetaan kielia niin etta joittenkin englantilaisten sanojen peraan lisataan "lee", "laa" tai "hoo". Kuten: "how are you-lee?". Mielenkiintoista :) Me kaveltiin koko paiva ja kierreltiin ostoskeskuksia ja Chinatown missa on katukojuja. Hinnat on selkeasti halvemmat, ei kuitenkaan niin halpaa kuin Bangkokissa kuulemma missa on ihan sydarihalpaa. Kaupoissa myyjat seuraa mua koko ajan kahden askeleen paassa, ehka ne luulee etta varastan jotain mutta Bennyn mukaan ne haluaa vaan olla avuliaita. Chinatown on halvan ja vaarennetyn tavaran mekka. Jokainen haluaa myyda sulle jotain. Kun kavelee ohi pitaa vaan olla kiinnittamatta huomiota. "Lady, look at the bags. Special price just for you" ja "miss, miss, would you like shoes? Miss, cheap shoes special price!" ne ei jata sua rauhaan. Hinnasta pitaa tinkia. Ostin "Guccin" laukun 12 eurolla, sain sen tingittya 150 ringitista 50:een. Ne alentaa hintaa jos et nayta kiinnostuneelta, rukoilee kirjaimellisesti polvillaan etta ostat jotain! Meilla lansimaalaisilla on pahempaa koska me erotutaan muusta vaesta niin paljon.

Benny on kristitty ja se vetaa yhta nuorisoryhmaa seurakunnassaan. Ryhma kokoontuu sen luona joka perjantai-ilta ja se kysyi jos ma haluaisin tulla katsomaan niitten kokousta. Tottakai halusin, niin hyva tilaisuus tavata paikallisia ja nahda malesialainen koti. Suureksi ilokseni huomasin etta niilla oli sahkourut!! Joten soittelin niita kuuden kuukauden edesta. Ryhmassa oli noin kahdeksan 15-21 vuotiasta nuorta ja ne lahinna keskustelee uskonnosta ja rukoilee jne. Ne oli kivoja nuoria ja meilla oli tosi hauskaa. Olin tosi aimistynyt koska ne tiesi Suomen lipun varit, paakaupungin, Mika Raikkosen ja Nokian!!! Oon jo niin tottunut siihen ettei kukaan tieda paljon mitaan. Ja ryhma kayttaa aina englantia kokouksissaan eli mulla ei ollut mitaan vaikeuksia. Tosi mielenkiintoista. Kokouksen jalkeen me mentiin "mamasiin" eli ruokapaikkaan jota vetaa muslimit. Maistettiin taas paikallisia herkkuja ja maistoin myos jotain yrttihyyteloa joka "tekee hyvaa verenkierrolle", ja soppaa joka "on hyvaksi naisille muttei miehille".

Viela myohemmin samana iltana Bennyn kaksi kaveria Grace ja Patrick liittyi meidan seuraan ja me mentiin kaupunkiin oiselle kavelylle kaupunginosaan missa on kaikki klubit ja baarit, siella oli kova meno paalla, olihan perjantai-ilta. Benny osoitteli mulle mitka tytot ei oikeasti ole tyttoja, en olis ikina huomannut eroa. Jos ne jaa kiinni ne heitetaan miesten tyrmaan kuulemma. Malesiassa on laitonta tykata samasta sukupuolesta. Me nahtiin myos KL tower jonka pitaisi olla maailman korkein rakennus mutta ilmeisesti ei ole (?) ja Petronas Twin towers jotka on kuuluisia nahtavyyksia taalla. Jaykistyin kauhusta kun nain kaksi rottaa tiella mutta ne on taalla ilmeisesti arkipaivaa. Kun mun ystavalliset oppaat palautti mut hostelliini kahdelta yolla olin ihan poikki mutta niin innoissani!! Viela yksi paiva Kuala Lumpurissa. Taalla on jannaa :)

Ei tahdo Suomeen!!!

Huomenna alkaa pitka kotimatka!!! Alkaa pikkuhiljaa hyvaksymaan sen etta pitaa jattaa Australia ja kaikki siihen liittyva.. mutta sita ei kylla hyvaksy etta pitaa jattaa hyvastit kaikille rakkaiksi tulleille kavereille. Tanaan lahti Lilou ja Tuba, eilen oli Joen vuoro ja huomenna kuudelta illalla menen mina. No joo, onhan se kiva etta voi nahda kaikki rakkaat siella kotona taas mutta olisin todellakin, todellakin halunnut viela jatkaa elamaa taalla! Se loppui niin pian!! :( Ja ajatus Suomen tammikuusta ei kauheasti viehata. Ajatella etta mun tarttee taas istua koulunpenkilla maanantaina!! Uudenvuodenvieton jalkeen ei ole tapahtunut mitaan kummempaa. Ollaan vaan hengailtu yhdessa ja koitettu nauttia viimeisista hetkista. Tanaan on mun viimeinen ilta ja me ostetaan halpaa laatikkoviinia :) ja mennaan ulos varmaan taalla Kings Crossissa. Jos huomenna on hieno ilma me mennaan rannalle. Enaa on jaljella Miguel, Alina, Cameron, Morten ja mina. En haluu tulla viela!!!

Alla kuva meidan joulunvietosta: Lilou, Morten ja mina, Cameron, Gail, Pierrick, Joe, Miguel, Charlene ja Alina. Bondi beach
Ja tietysti oopperatalo!

Stereotyypeista

Ennen Australiaan tulemista kuulin kaksi asiaa: taalla juodaan Fostersin olutta ja baareissa soi ABBA. Kumpikaan ei ole totta. Ensinnakin, jokaisella osavaltiolla on oluensa, SA:ssa se on Coopers Pale Ale ja Victoriassa valmistetaan Victorian Bitteria. Ehka pari kertaa oon nahnyt Fostersia juomalistalla. Mutta mitahan muuta Australiasta puhutaan... no ainakin aurinko ja surffaus! Ne nyt ainakin nakojaan on totta! Ja tytot: surffaajat on just niin ihania kuin puhutaan :)

Suomesta puolestaan ei ymmarrettavasti tiedeta paljoakaan. Paitsi etta siella on kylma. Joku tietaa Lordin, toinen on kuullut Nokiasta ja takalaiset valtio-opin opiskelijat tietaa miten hyvin asiat on pohjoismaissa. Skandinaavien monipuolista kielitaitoa ihastellaan. Mutta oon tullut siihen tulokseen ettei useamman kielen osaaminen viela ole ylpeydenaihe vaan se miten niita kayttaa.

Aluksi olin tarkka korjaamaan kaikkia vaarinkasityksia Suomesta ja selitin innoissani kaikkea mita kyseltiin, samoin mielessani vertasin paljon kaikkea siihen miten asiat on kotona, mutta kun aika kuluu niin tuollaiset tavat jaa... nyt on tosiaan jo tottunut kayttamaan enkkua koko ajan eika enaa tunnu joka paiva etta on ulkomailla.. kai sita sitten kotiutuu. Ja koska meita on taalla niin kansainvalinen porukka, aluksi oltiin kovin tietoisia siita mista kaikki on kotoisin... valttamatta et tiennyt ihmisen nimea mutta tiesit kylla mistapain se tulee. Mutta nyt ollaan onneksi jo silla tasolla etta sen sijaan etta alinomaan edustaisi kotimaataan kaikki on enemman yksiloita.. ainakin toivottavasti nain.
Mulla alkaa tassa silmaluomet lupsahdella, se puisto ei tosiaan ollut mikaan maailman mukavin paikka nukkua ja vasy alkaa painaa! Taidanpa menna lepailemaan, till laters!

Hyvaa Uutta Vuotta!

Siella Suomessa vuosi vaihtuu varmaan ihan naina tunteina.. oikein ihanaa uutta vuotta kaikille!! Taalla Sydneyssa on kuulemma maailman hienoimmat ilotulitukset, ja ne oli tosiaan upeat! Mutta mita siis tapahtui eilen eli uudenvuodenaattona: joka ikinen majapaikka Sydneyssa on varattu uudenvuodenyona. Me tajuttiin alkaa kyselemaan majoitusta taksi ajaksi vasta marraskuun alussa eika loydetty mitaan. Meidan piti luovuttaa se hotellihuone missa me asuttiin Kings Crossissa tahan asti eika meilla ollut minne menna. Vietiin rinkat Warwickin autoon sailoon ja kannettiin mukana vaan valttamaton eli periaatteessa evaat ja kamera.

Vuodenvaihteessa Sydneyssa kuuluu tietty menna oopperatalolle. Me jonotettiin tuhansien muiden kanssa kaupunginpuutarhaan koska meilla oli siella hieno paikka katsottuna mista nakyy seka oopperatalo etta Harbour Bridge. Koska koko muukin kaupunki tahtoo sinne ja koska ne otti sisaan vain 25 000 henkea, me mentiin jonottamaan kymmenelta aamulla ja kahden tunnin jonotuksen paasta oltiin sisalla puutarhassa. Meita oli noin 20 hengen seurue ja pidettiin piknikkia kymmenen tuntia kunnes vuosi sitten vaihtui. Ihan mielettomasti vakea ja festaritunnelmaa kun musiikki soi ja ihmiset suuntasi baariteltoille. Vessoihin oli pahimmillaan tunnin jono! Koko homma oli silti tosi hyvin jarjestetty, yhdeksalta illalla oli perheitten ilotulitus etta aikaisin nukkumaan menevat lapset nakisi myos raketteja, ja sitten keskiyolla pamahti. Raketteja ammuttiin oopperatalon edustalta, kaupungin pilvenpiirtajista ja Harbour Bridgelta. Tosi vaikuttavaa!! Heti keskiyon jalkeen puisto tyhjennettiin ja meidan porukka hajaantui vahan kun mietittiin minne mentaisiin jatkoille. Koko yo oli tarkoitus bilettaa koska meillahan ei ollut majoitusta. Bondi Beachilla oli jotkut juhlat mutta se on kaukana kaupungista ja siella tuulee tosi paljon, me mentiin siis vaan yhteen baariin satamassa missa tanssittiin vahan, sitten noin viidelta aamulla menin seitseman kaverin kanssa nukkumaan Hyde Parkiin eli keskustan puistoon. Tiedan nyt milta kodittomista tuntuu. Kylla siella ihan hyvin nukkui, vaikkakin vaan pari tuntia koska aamulla oli aika kylma ja sitapaitsi satoi. Paettiin aika rajahtaneen nakoisina McDonaldsiin aamupalalle. Seuraavaksi yoksi saatiin sentaan motelli - joka tosin on lentokentalla. Nyt tapan aikaa kaupungilla ja odottelen etta Warwick heraa serkkunsa luona niin etta paasen hakemaan rinkkani sen autonperasta ja viemaan sen seuraavaan majapaikkaan. Huhhuh! Kylla oli hauska vuodenvaihde. En ikina unohda sita!! :)

Ei voi olla totta etta mulla on enaa nelja paivaa Australiassa. Muistan kuin eilisen paivan kun tulin tanne puoli vuotta sitten. Mihin ihmeeseen viikot oikein meni?! Mistaan hinnasta en viela tulisi, mutta pakko palata yliopistolle.. laskeskelin etta oon nahnyt puolet Australian maailmanperinnoiksi luokitelluista kansallispuistoista, korottanyt yli 10 000 km autotieta ja ollut kuudessa Australian kahdeksasta osavaltiosta... tuun siis nyt kotiin rahattomana mutta niiin onnellisena! Ihan kasittamattoman paljon on taalla koettu. Ihmiset kyselee millaista Australiassa on ollut. Ei sita voi sanoin kuvaillakaan. Ihan hemmetin hienoa!

Sydney

Pieni vaihtariporukkamme jatkaa Sydneyn tutkiskelua!! Kaksi on jo lahtenyt ja mun vuoro on liian pian :( Sydney (tai lempinimeltaan Sin City) on mahtava! Tosi hieno paikka ja varsinkin sataman alue oopperataloineen on ihana. Ma tykkaan. Tapaninpaivana me mentiin Bondi Beachille, Sydneyn kuuluisimmalle rannalle. Se on kylla ihan jees muttei mitaan itarannikon upeitten hiekkarantojen rinnalla. Me juteltiin just siita etta on ehka vaarin Bondi Beachia kohtaan nahda se Queenslandin ihanien aurinkorantojen jalkeen... me ollaan nahty niin monta rantaa etta jos hiekka ei oo ihan vitivalkoista ja vesi turkoosia, se ei oo kummoisempi ranta. Joten Bondi on ihan jees. Nahtiin telkkarista etta Paris Hilton oli siella eilen, ei kuitenkaan tormatty. Me katsastettiin myos Manly beach jonne mennaan lautalla satamasta. Ma tykkasin Manlysta enemman, kuitenkin sama juttu eli aallot oli aivan liian voimakkaita ja tuuli niin kovaa etten uskaltautunut veteen. Taalla ei oo ollut mikaan hirvea helle, noin 20-25 astetta joka paiva ja Cairnsin jalkeen se tuntuu jopa kylmalta. Nyt vahan harmittaa ettei oo tullut kokeiltua surffausta. Mietittiin aina etta Bondissa ehtii kokeilla mutta ne aallot on liian suuria aloittelijalle, jopa uimaan en menisi koska aalto paiskaa sut meren pohjaan, ja kun oot paassyt takaisin pintaan ja loytanyt uikkarisi jonka aalto repi paaltasi ja saanut taas happea keuhkoihin, seuraava aalto paiskaa sut takaisin pohjaan ja sama prosessi alkaa alusta. Tai ehka mulla ei ole ihan oikea tekniikka. Joka tapauksessa lahden ausseista kokeilematta surffausta, ja se on kieltamatta hapea.

Tyhjensin eilen Australialaisen pankkitilini ja kortti leikattiin kahtia. Mulla on nyt virallisesti rahat loppu, seitseman dollaria kukkarossa. Suomalaisella kortilla voisi nostaa rahaa suomal. tililta, mutta hitsi vie kun kortti ei ole enaa voimassa ja uusi kortti on lahetetty kotiosoitteeseen. Ja Visan tunnuslukua en muista. Kuten huomaatte en ole suunnitellut budjettiani kovin hyvin ;) mutta ei hataa, kylla tama tasta. No worries :) Matkatavarakilojen kanssa voi tulla ongelmia, ei mitaan toivoa etta puolen vuoden kamat painaisi vaan 20 kiloa, ja lentoyhtiot ei todellakaan jousta. Postitin jo 10 kg Suomeen mutta rinkka on vielakin noin 27 kg. Taytyy kokeilla kaikkia nikseja, eli: a) porata check-in tyypin edessa niin kauan etta se kyllastyy ja antaa periksi tai b) pukea kaikki vaatteet paalle ja tulla Suomeen Michelin paksukaisena tai c) tunkea kaikki kasimatkatavaroihin ja roikottaa kymmenta pussukkaa ja nyssykkaa ympariinsa. Eikohan nama tepsi.

Me mentiin eilen oopperatalokierrokselle. Se maksoi 14 taalaa ja oli kiinnostava. Siella on sisalla viisi salia eri tilaisuuksia varten, ja siella esitetaan paljon muutakin kuin oopperaa ja balettia, itse asiassa kaikkea muuta paitsi musikaaleja. Jopa painimatsi on siella kuulemma nahty. Opas sanoi muuten mielenkiintoisen jutun talon rakentamisesta; sehan oli kilpailu mihin sadat arkkitehdit ympari maailmaa osallistui ja koko homman voitti tanskalainen mies. Mutta tuomaristossa oli yksi suomalainen ja ilman hanta koko oopperatalo ei nayttaisi samalta; nimittain tama suomalainen tuomari tuli myohassa kokoukseen jossa voittajasta paatettiin. Tassa vaiheessa muut tuomarit oli jo hylanneet tanskalaisen arkkitehdin idean koska ne piti sita liian radikaalina, mutta suomalainen tuomari ylipuhui tuomariston ja niinpa tama ehdotus voitti.

Oon muuten saanut tulokset kursseistani Adelaidessa. Meni todellakin yllattavan hyvin verrattuna siihen miten vahan toita tein!! Taalla on kaytossa sellainen arvosanasysteemi etta HD eli High Distinction on paras, ja siita mennaan alaspain (jos oikein muistan nama eli): D eli Distinction, C eli Credit, P2 eli Pass 2 ja Pass 1. Ja sitten on tietty F eli Fail. Sain kahdesta kurssista D:n ja kahdesta C:n. Me ollaan tultu siihen tulokseen etta ne kohtelee vaihtareita todennakoisesti paremmin :)

Australia ja ymparistokysymykset

Kun tulin tänne, teki oikein kipeetä heittää purkit ja tölkit samaan roskikseen biojätteiden paperiroskien kanssa. Siihen alkaa valitettavasti tottua. Kierratys ei ole kaytannossa mahdollista taalla. Adelaidessa meidan talon alakerrassa oli iso roskis mihin heitetaan kaikki jatteet, paitsi pullot ja muoviset maitotolkit jatetaan yleensa johonkin reunustalle ja sielta ne poimitaan erikseen. Pulloissa on kylla viiden sentin pantti, mutta sita ei saa rahana itselle kuten kotipuolessa.

Menin leffaan tassa joku paiva, katsomaan "the Inconvenient Truth" joka kertoo ilmaston lampenemisesta. Kasvihuoneilmio on erityisesti Australialle tosi ajankohtainen asia. South Australiassa kuivuus pahenee vuosi vuodelta ja uusi siita johtuva ongelma on se etta moni maanviljelija tappaa itsensa. Niin ja kaikki pyorremyrskyt sun muut lisaantyy trooppisissa osissa. Oon kuuden kuukauden aikana syonyt yhden banaanin, koska aiemmin tana vuonna pyorremyrsky tuhosi Queenslandin banaaniviljelmat ja jaljella olevien banaanien hinnat nousi pilviin. Pahimmillaan sai pulittaa yli 18 dollaria kilolta. Ehka mainitsin tasta jo? En muista.

Otsonikerroksesta ei ole taalla paljoa jaljella myoskaan. Aina kun katson taalla uutisia, niissa kasitellaan naita ymparisto-ongelmia jotenkin. Australia on todellakin huomannut mihin suuntaan taalla on asiat menossa ja kayttaa jo nyt valtavasti rahaa naitten ongelmien ratkaisemiseksi. Nykyiseen hallitukseen ei nakojaan olla kovin tyytyvaisia, mutta joittenkin mukaan ihmiset ei silti ole muutoshaluisia aanestamaan toisin.. Pistaa miettimaan miksei Australia ole ratifioinut Kioto-protokollaa!!! Tietty ei, koska USAkaan ei ole. Autokulttuuri on taallakin aika vahva ja useimmat opiskelijat korottelee yliopistolle omilla autoillaan. Keskustassa on parkkeerausongelmia ja taalla on paljon isoja maisemaa rumentavia parkkihalleja joka paikassa. Ja ne on sikakalliita.

Joukkoliikenne... hmm... kylla se toimii. Mutta junat on hitaita, puksuttaa 70 km/h eika ne aina ole vaihtoehto omalle autolle... niin ja kansainvalinen opiskelijakortti ei kay joukkoliikenteessa eika aina muissakaan opiskelija-alepaikoissa, ja mullahan on South Australialainen opiskelijakortti mutta se kay vain South Australiassa.

PS. Aiemmin kevaalla meilla oli wilderness-kurssimme puitteissa testi missa katsottiin kuinka monta maapalloa tarvitaan jos kaikki kuluttaisi kuten mina. Mun tulos oli kolme. Keskivertoamerikkalaisen tulos on kahdeksan!

pari kuvaa itarannikolta...

tapaninpaivaa!

Hauskaa Joulua!!

On joulupaiva ja Sydney on aika hiljainen! Pari paivaa on nyt oltu taalla. Iso ja upea kaupunki! Eilen kierreltiin vahan ympariinsa ja kaytiin Paddy's Marketissa missa on halpaa tavaraa ja illalla vietettiin joulua niin hyvin kuin nyt hotellissa voi. Korkattiin kuohuvat hotellilla ja avattiin lahjapaketteja, ja mentiin sitten espanjalaiseen ravintolaan ja sielta yhteen pubiin tanssimaan livebandin saestyksella. Tosi erilainen joulu! Ja tanaan me aloitettiin joulupaiva lahikahvilan aamiaisella, sitten kaveltiin kaupunkiin oopperatalolle ja kuljettiin Harbour Bridgen yli. Kaytiin myos uteliaisuudesta kurkkaamassa katolista joulumessua St Maryn kirkossa. Kovin on nattia, tosin taas niin iso mesta etta pieni kodikas Adelaide tuntuu vielakin parhaalta vaihtoehdolta vaihtarille mun mielesta. Ma luulin etta viimeistaan jouluna tulis koti-ikava kun sita ei vieta perinteisella tavalla. Mutta ei se nyt olekaan niin vaikeaa, kun ei oikein tunnu joulultakaan. Tanskalainen Mary meni muutamien muitten tanskalaisten kanssa tanskalaisen seurakunnan joulumessuun ja jouluaterialle, olis ollut kivaa tehda samoin jos olis loytanyt Sydneyn suomalaisia. Ehka olis saanut joulupuuroa ja voinut lauleskella tuttuja joululauluja, mutta mulla ei oikein ollut aikaa ottaa selvaa missapain ja milloin ne jarjestaa ohjelmaa.
Outoa kun joululaulut soi kaikkialla ja ne viittaa aina lumeen ja pimeyteen, taalla ne ei pida paikkaansa. Aamupalalla kuunneltiin "I'm dreaming of a white Christmas" ja "Let it snow, let it snow, let it snow". Ja huomaa kylla miten lumi kytketaan jouluun, yhdenkin talon pihalla oli muovinen lumiukko :) Tanaan oli lamminta, varmaan 25 astetta ja huomenna pitaisi olla aurinkoista myos. Ajateltiin menna tapaninpaivan viettoon Manly beachille. Viettakaa te siella Suomessa tosi ihana joulu, toivottavasti teilla sentaan on lunta!!