unohduksia

Me juteltiin tässä yksi päivä siitä miten jotkut kotoisat ja tutut asiat voi unohtua kun on muissa maisemissa. Ranskan kielessä on sellainen hauska c:n tapainen kirjain, ja joku kysyi Aurélielta mikä sen nimi on. Eikä se enää muistanut! Samoin Alina kertoi että se on usein lomaillut yhdessä tietyssä meksikolaisessa kaupungissa, eikä muistanut enää sen kaupungin nimeä! Mutta mulla on tällä hetkellä unohtamisen ennätys. Olin pari päivää sitten yliopistolla tietokoneluokassa ja mun vereni melkein hyytyi kun kuulin hälinän seasta että joku puhuu suomea jossain mun takana. Toinen kerta neljän kuukauden aikana kun kuulen sattumalta jonkun puhuvan suomea! Mutta kun kuuntelin vähän aikaa niin tajusin että se olikin... japania.

Pidin just elämäni surkeimman esitelmän. Se oli se security-kurssin esitelmä Etelä-Korean puolustuksesta ja se meni tosi huonosti. Olin ymmärtänyt tehtävän hiukan väärin, ja toiseksi en kirjoittanut koko puhetta paperiin ja lukenut siitä suoraan niinkuin muut vaan tein niinkuin kotona on opetettu ja kirjotin vaan avainsanoja niin että puhuisin niistä omin sanoin. No ei siitä sen enempää. Huonosti meni. No onpahan ohi!

Joey-kaveri voitti muuten oikeudenkäyntinsä kämppiksiään vastaan. Se on tyytyväinen, selvä se.