Airlie Beach ja Whitsunday Islands

4.12 me jatettiin siis Mission Beach taaksemme ja jatkettiin ajamista kohti etelaa. Sujuu multakin muuten jo ihan hyvin tama vasemmalla ajaminen ja vasemmalla kadella kytkimen kayttaminen. Toivottavasti tottuu sitten kotona taas nopeasti toispuoleiseen liikenteeseen! Me ajettiin siis koko paiva, pysahdyttiin vaan yhdessa kansallispuistossa koska nahtiin kyltti "Paradise Waterhole" ja sehan piti kayda tarkistamassa. Siina vaiheessa ajomatkaa oltiin jo niin hikisia etta Gail ja mina paatettiin pulahtaa sinne lammikkoon. Siella oli isoja kaloja jotka tuli tutkimaan meita ihan lahelta ja vahan pelotti etta ne puree tai jotain! Mietittiin myos etta onkohan siella krokotiileja mutta koska ei nahty varoituskylttia ja koska siella oli niin paljon niita kaloja, todettiin etta siella on varmaan ihan turvallista uida. Ja niin olikin.

Paastiin perille Airlie Beachiin vasta pimean tultua. Leiriydyttiin leirintaalueelle missa tavattiin Ashley ja Miguel jotka on matkalla pohjoiseen upealla matkailuautollaan. Ne oli saaneet sen melkein ilmaiseksi koska harvemmat haluaa vuokrata auton etelasta pohjoiseen. Me vietettiin iltaa niitten autossa ja vaihdettiin kuulumisia - ne oli juuri tulleet Uudesta Seelannista missa ne oli olleet viikon ja mahtavaahan siella tietty oli. Me nukuttiin teltassa se yo - mulla ei ole taalla makuupussia mutta ei sita olis tarvinnutkaan koska oli niin alyttoman kuuma. Aamulla herattiin lintujen kaakatukseen ja jatettiin hyvastit Ashleylle ja Miguelille. Useimmat Adelaiden kaverit matkustaa itarannikolla ennen joulua joten me soitellaan niille koko ajan ja yritetaan koordinoida matkareittimme niin etta voidaan tavata mahdollisimman paljon.

Aamulla me mentiin Airlie Beachiin ilmoittautumaan purjehdusfirmaan koska meilla oli varattuna Whitsundayn saariston purjehdusreissu. Airlie Beach on aivan ihastuttava merenrantakaupunki! Siella on yksi paakatu jonka varrella kaikki puodit (ja tietty hostellit - tama paikka on taynna backpackereita) on ja meri hohtaa vieressa turkoosina. Mika tekee Airlie Beachista viela kivemman paikan on se tieto etta Matthew McConaghey (tai kuinka se nimi kirjoitetaankaan) on taalla juuri talla hetkella kuvaamassa uusinta leffaansa. Ei olla viela tormatty. Mutta me siis ilmoittauduttiin purjehdusreissullemme. Laivan oli maara lahtea vasta parin tunnin paasta joten me vietettiin pari vapaata tuntia Airlie Beachin laguunilla (taallakaan ei saa uida meressa meduusojen takia.. harmittaa; jos ei ole meduusoja niin sitten on krokotiilivaroitus!).

Meidan laiva loytyi satamasta ja se oli nimeltaan British Defender, ja silla on seilattu jo maailman ymparikin. Meita oli 28 kansainvalista nuorta reissaajaa ja nelja miehiston jasenta. Reissu kesti kaksi paivaa ja kaksi yota ja me siis seilattiin Whitsunday Islandsin saaristossa joka on ihan Airlie Beachin ulkopuolella. Ihana paikka. Meri on niin turkoosi, rantojen hiekka on ihan valkoista, palmuja on paljon. Kun nostettiin purjeet niin vene oli niin vinossa etta pelkasin etta se keikkaa kokonaan kumoon ja valilla merenkaynti oli niin kova etta kaikki makasi pahoinvoivina kannella. Me nukuttiin kannen alla lavereilla ja tiivista oli. Paivat vietettiin maisemia ihastellessa ja musiikkia kuunnellessa. Yksi kohokohdista oli Whitehaven Beach joka on saariston kuuluisin. Siella on niin puuterimaista hiekkaa etten oo ikina nahnyt sellaista missaan. Tosi paljon vaan harmitti ettei saatu menna mereen ilman meduusapukuja. Ne on vahan niinkuin markapukuja ja ne suojaa meduusan iskuilta. Ne tosin jattaa kadet ja jalat paljaiksi joten pelkasin vahan etta mun tuurillani ne polttaa mua ja kateen tai jalkaan. Pahinta nailla vesilla elavissa meduusoissa on se etta ne on ihan pienia ja lapinakyvia, joten niita tuskin nakee. Kun siirryttiin laivasta pieneen moottoriveneeseen joka vei meidat rannalle nain valtavia meduusaparvia laivan ymparilla karkkymassa. Ja kun me snorklattiin tanaan, nain viisi pienta meduusaa. Onneksi ne ei kuitenkaan paasseet polttamaan tai olisin nyt teholla. Oli silti tosi kivaa snorklata taas, taalla korallit on paljon hienompia kuin Cairnsissa ja varikkaita kaloja oli paljon enemman. Niin ja nain myos "stingrayn", sellaisen joka tappoi Steve Irwinin.

Whitsundays on tosi hieno saaristo, koostuu vahan paalle 70:a saaresta joista vain 7:lla on asutusta. Loput on suojeltu, mika onkin ihan hyva. Siella on paljon sellaisia saaria mihin ihminen ei ole astunutkaan, eli ne on samassa tilassa kuin 10 000 vuotta sitten. Niilta saarilta vois loytya vaikka mita. Olisin silti toivonut meidan purjehdusreissulta, etta oltais nahty enemman rantoja kuin vain tuo Whitehaven, me oltiin vaan enimmakseen laivassa. Siella ei tietty voinut kayttaa suihkua, haaveilen leirintaalueen ainoasta suihkusta. Enka edes muista koska oon viimeksi harjannut hiukset. Ja paloin tietty taas. Kay niin kateeksi Liloua ja Gailia, ne on molemmat tummia eika ne tarvi aurinkorasvaa eika edes pala, ja meikalainen rasvaa itseaan koko ajan ja palaa jatkuvasti. Olen nyt niin totaalisen palanut etta vaatteitten kayttaminen sattuu ja sangyssa ei viitsi kaantaa kylkea koska sekin sattuu. Mutta hyva puoli tassa on se etta taman pitaisi muuttua rusketukseksi parin paivan sisalla :)

Tanaan tultiin taas maihin Airlie Beachiin ja majoituttiin yhdelle leirintaalueelle joka on ihan keskustassa. Tanskalaiset Marie ja Inge (Adelaiden kamuja myos) on matkalla pohjoiseen ja ne majoittuu samassa paikassa, kiva nahda niita taas. Illaksi on luvassa jotkut juhlat purjehduskavereitten kanssa. Nyt on sadekausi ja sen kylla huomaa; minuutissa kuuma auringon porotus muuttui hurjaksi kaatosateeksi. En taidakaan viettaa iltapaivaa laguunilla... :) tassa vaiheessa on jo aika ikava Adelaiden kavereita. Aivan ihanaa nahda ne taas Sydneyssa. Lisaksi tuntuu silta etta me ollaan taas menossa Adelaideen, etta tama on taas joku pikku reissu ja pian mennaan taas kotiin. Niin vaikea tottua ajatukseen etta Adelaideen ei enaa palata. Buu!

Huominen on taas maraton-ajopaiva ja illaksi pitaisi ehtia paikkaan nimelta "1770".