vahan stressia

Tata viikkoa varjostaa mun aine joka pitaisi saada valmiiksi huomiseen mennessa. Kello on puoli kahdeksan illalla ja yritan saada kirjoitettua sita yliopiston tietokoneluokassa. Mulla on vasta intro tehtyna. En ymmarra miksi tassa aina kay nain. Taalla on kuuma ja aasialaiset pitaa metelia. Lisaksi niitten puhelimet soi kokoajan. Eiko niita voisi laittaa piippaukselle? Kylla niinkin huomaa etta se soi. Aion istua taalla yohon asti, tai kunnes oon saanut vasattya sen tutkielman. Otin evaat mukaan ja kaikki. Yliopisto panostaa paljon turvallisuuteen, ja niilla on sellainen security escort service josta oon varmaan jo aiemminkin maininnut, eli yolla vartija vie sut kotiin jos asut suht lahella. Pitais varmaan kokeilla ihan huvikseen :)

Opiskelujen lisaksi monet stressaa kuukauden paasta olevan kevatlomamme ohjelmaa. Joey on nyt jarjestamassa meille road tripia Melbourneen - meita on 16 henkea menossa sinne autoilla. Ja Melbournesta lennan muutaman kaverin kanssa Alice Springsiin joka on keskella mannerta ja autiomaata, ja sielta reissataan kahdeksan paivan ajan takaisin Adelaideen. Vahan paalle kaksi viikkoa siis tien paalla. Mutta siita lisaa myohemmin.

Eilen meilla oli se valokuvausjuttu, se mihin mua pyydettiin. Sain selville etta Adelaiden kaupunginvaltuusto uudistaa kotisivujaan ja tekee sinne erityisen osion opiskelijoita varten - ja niille sivuille ne tarvii kuvia opiskelijoista. Meita vietiin ympari kaupunkia ja kuvattiin. Mutta ei ne kuvat kuulemma ilmesty nettiin pariin vuoteen ainakaan.

Jo eilen iltapaivalla mun oli tarkoitus menna City West kampuksen kirjastoon alkamaan tutkielmaani ja varauduin istumaan siella myohaan, mutta klo 8.30 pm joku tati tuli sinne huhuilemaan etta sulkee kohta ovet. Niin me kaikki kirjastossa olevat ruvettiin kerailemaan kamojamme ja kun mina ja kolme muuta viimeista oltiin poistumassa, ovi lukittiin meidan nenan edesta ja jaatiin kirjastoon loukkuun. Ei siina muu auttanut kuin soittaa securityyn, puhelimia on joka nurkassa, ja vartija tuli pelastamaan meidat.

Nain jannaa on elama taalla talla hetkella... se vaan vahan surettaa ettei mun enkku taida edistya yhtaan, selvahan se kun nativiipuhujien kanssa on loppujen lopuksi aika vahan tekemisissa. Monet australialaisetkin sanoo etta niitten oma aidinkieli huononee kun ne on ulkomailla vaihdossa - kaikkien aksentit ja versiot sekoittuu international english - sekamelskaksi. Taytyy silti mainita, etta on ihailtavaa miten ihmiset kyselee kaikkia sanontoja suomeksi. En odota liikoja mutta opetan ne silti. Mutta tama niin vaikea kieli ettei niita kukaan muista.

Mitahan uutisia mulla olis... lauantaina oltiin tsekkaamassa yksi toinen hiekkaranta, nimeltaan Henley Beach. Illalla oli ES:n jarjestama karaokejuhla jota olin odottanut kokonaisen kuukauden. Mun flunssakin on sopivasti poissa ja aani palannut. Esitettiin kamppisten kanssa kolme biisia. Seuraavana paivana mentiin 45 min matkan paahan Hahndorf-nimiseen kylaan visiitille. Se on joku saksalaisten aikoinaan perustama paikka ja nykyaan siella on paljon saksalaisia ravintoloita ja se on muutenkin olevinaan pikku-Saksa. Me syotiin siella bratwurstit ja tultiin takaisin Adelaideen. Illalla Mark, Quin ja Olli tuli meille syomaan. Teemana oli Suomi, ja me tehtiin Ollin kanssa makaronilaatikkoa ja mustikkapiirakkaa.

Taman paivan hammastys oli se kun havaitsin bussin ikkunasta etta katujen varsille oli keratty valtavasti vanhoja telkkareita, rama-sohvia, laatikoita ja muuta moskaa. Ensin ajattelin etta me saadaankin tasta halvalla kaikkea kivaa asuntoomme, mutta ehka ne onkin jotain jatekeraysta varten. Nyt tutkielman pariin, adios!

Muuten, huomasitteko ystavani Pierrickin kommentin; voitte katsoa sen blogin jos haluatte nahda pari videota taalta, tai lukea naita juttuja ranskaksi: http://www.pierrick-misse.info