Apollo Bay

Hei ja terveiset Great Ocean Roadilta Apollo Bay nimisesta paikasta, meidan road tripin kolmas yo on alkanut ja ollaan nyt Apollo Bayssa viiden tunnin paassa Melbournesta. Reissu on ollut aivan mahtava!!! Great Ocean Road on tie Victorian osavaltiosta, Melbournesta South Australiaan ja se menee nimen mukaisesti meren rantaa pitkin. Maisemat on olleet ihan mielettomat, porukka on hauska ja on ollut myos mielenkiintoista tutkailla Australian pikkukaupunkeja. Pistan kuvia tulemaan myohemmin, nyt menen nukkumaan ja nettiaikakin paattyy tassa sopivasti. Huomenna meidan matka jatkuu Melbourneen. Victoriassa on vahan sateista ja pilvista, suuri ero South Australian kuivuuteen. Lisaa myohemmin, siihen asti nakemiin!

huomenna melbourneen

Tänään sain takaisin mun ekan tutkielman. Se oli se jota väsäsin pari yötä ennen palautuspäivää, eikä muuten mennyt häävisti! No mitä pienistä, pääsinpähän läpi. Kirjoittelen paraikaa seuraavaa ainetta joka pitäisi palauttaa tänä iltana. Kunhan vaan pääsis tästäkin läpi, se on pääasia! Huomenaamuna alkaa kahden viikon semester break eli kevätloma ja meitä lähtee 16 hengen joukko Melbourneen Great Ocean Roadia pitkin. Vuokrataan kaksi henkilöautoa ja yksi aussi-Gavin ottaa minibussinsa. Matkustetaan neljä päivää ja Melbourneen saavutaan maanantaina. Siellä nään toivottavasti Heidi-kaiman ja Lindan jotka on myös vaihdossa Åbo Akademista. Perjantaina eli neljän päivän Melbourneloman jälkeen lennän sieltä Pierrickin, Aurelien, Joen ja Gailin kanssa Alice Springsiin joka on keskellä mannerta. Sieltä me otetaan matkatoimiston järjestämä kahdeksan päivän mittainen outback tour takaisin Adelaideen. Nähdään matkan varrella Uluru (se punainen kivi) ja pari muuta autiomaanähtävyyttä. Jos pääsen käsiksi nettiin jossain matkan varrella, laitan kuulumisia! Muussa tapauksessa kuulemisiin lokakuussa! Adios!

bushwalk

Heippa! Meidan bushwalk-vaellus viikonloppuna oli ihan huippu (tai kuten taalla sanotaan, se oli ihan "gold" tai "champion")! Olin siis wilderness & adventure kurssini puolesta bushwalking reissulla Flinders Ranges vuoristossa Adelaidesta 6h pohjoiseen, laaksossa nimeltaan Wilpena Pound. Me herattiin lauantaiaamuna klo 5:30 ja mentiin Magill kampukselle, mista opettajamme ja vankan kokemuksen omaava erasusi Peter eli PK ajoi koko porukan yliopiston pikkubussilla Wilpenaan. Oli ihanaa etta Morten, Cameron ja Alina on samalla kurssilla ja nekin tuli. Loput olikin ihka aitoja ausseja, tulevia liikunnanopettajia useimmat, ja meita oli yhteensa 14.

Onneksi meilla oli ihan mahtava saa joka suosi meita koko ajan. Ainoastaan yot oli kylmat kun aurinko siirtyi Euroopan puolelle lammittamaan. Koko laakso on rutikuiva (sadetta 30 cm vuodessa) ja pelkka kipina olis takuulla saanut aikaan suuren metsapalon. Viimeisin oli 10 vuotta sitten.

Meidan piti kantaa mukana kaikki juoma- ja ruuanlaittovesi, noin 8 litraa jokaista kohti. Ruoka tehtiin trangioilla ja se ostettiin itse etukateen. Mortenille ja Camille tama oli noin kuudes "field trip" koska niilla on vain taman tyylisia kursseja, ja ne kokkasi meille mahtavat sapuskat. Aamiaiseksi oli muun muassa munakasta ja paahtoleipia maapahkinavoilla ja marmeladilla. Kuivuuden takia avotulen teko oli kielletty ja meilla oli siksi kynttiloita iltoja valaisemassa. Muut naureskeli meidan "kansainvalista keittiota" hienoine ruokineen ja kynttilavalaistuksineen :) Eka yo me nelja nukuttiin taivasalla ja tuijotettiin huulet pyoreina tahtitaivasta ja valtavaa taysikuuta. Tahtikuviot on erilaiset taalla etelaisella pallonpuoliskolla ja me ihmeteltiin niitakin vahan aikaa. Yo oli kylma viidesta vaatekerrasta huolimatta. Alla kuva ekan taivasalla nukutun yon jalkeen (huom. kuten kuvasta nakyy olin tyontanyt Mortenin unissani pois makuualustoilta - suoraan kengurunkakkaan. Sita oli joka puolella).

Toisena paivana me kiivettiin St Mary's Peakille joka on yksi laaksoa ymparoivista vuorenhuipuista. Kovaa rehkimista mutta nakymat sen arvoiset! Silla reissulla on kuulemma jotkut turistit menettaneet henkensakin ja mietein sita kun kasien avulla raahasin itseani kiven lohkareelta toiselle. Harmi ettei nakymista voinut nauttia niin paljon koska koko ajan piti keskittya sataprosenttisesti ettei astunut harhaan. Kun tultiin alas, opettaja PK kertoi meille yhden surullisen tarinan turisteista jotka kulkivat tuon saman reitin 10-15 vuotta sitten: Eras perhe oli kaymassa St Mary's Peakilla ja niiden 15 vuotias poika puikkelehti etummaisena. Pian puolivalin jalkeen poikaa ei nakynytkaan enaa missaan mutta ne ajatteli etta se on jo mennyt edella tukikohtaan vuoren juurelle. Perhe palasi tukikohtaan, alas vuorelta, ja ihmetteli kun poika ei ollutkaan siella. Etsinnat alkoi ja neljan paivan paasta, ilman tulosta, etsinnat oli pakko lopettaa, ne jarkeili etta se on todennakoisesti kuollut jo kylmyyteen tai vedenhukkaan. Ruumista ei loytynyt koskaan, ennenkuin maastopalo tuhosi koko alueen. Pari vuotta sitten joku retkeilijaporukka loysi ihmisen luurangon reitin vieresta ja tama oli se kadonnut poika. Ilmeni etta poika oli joko kaynyt asioilla puskassa tai ottamassa valokuvan - syysta tai toisesta poikennut reitilta ja silta oli mennyt jalka poikki, eika paassyt sielta omin avuin pois eika sita loydetty ajoissa. Kamala tapaus ja onneksi kuulin vasta sen jalkeen kun oltiin kayty vuorella! Alla kuva ihan St Mary vuoren huipulta, korkeus 1170 metria. Lohkareella istuskelee Cameron.

Vaikka kulttuuri ja elamantyyli on aikalailla samat Suomessa ja Australiassa, tama on mulle ihan uusi maailma myos siksi etta jokainen itikka, kasvi ja elain on mulle uusi ja tuntematon. Talla reissulla nahtiin kaarmeita, hamahakkeja, liskoja, kenguruja, emu ja papukaija. Luulin etta myrkkyelaimet olisi vaelluksella ongelma mutta ne jatti meidat ihan rauhaan. Yolla yksikaan elukka ei tullut hairitsemaan. Talla alueella asui muuten ennen paljon aboriginaaleja, ja PK loysikin pari kivista keihaankarkea jotka ne on joskus tehneet.

Kolmantena paivana me kaveltiin koko porukan kanssa kymmenen kilometrin lenkki ensin puskien keskella (nyt tiedan mista nimi bushwalk on saanut alkunsa), sitten laskeuduttiin kuiluun joka on joskus ollut kuohuva koski mutta nyt vetta ei nakynyt missaan. Poukkoiltiin taas lohkareelta toiselle, valtavalle rotkolle asti, muinoinaan vesiputous (alla kuva tasta). Jyrkanteen reunalla oli neljan vuohen ruumiit; ne ei olleet paasseet sielta ylos. Kun tultiin takaisin leiriin, huomattiin etta linnut oli kayneet rikkomassa yhden muonapusseistamme ja vieneet yhden aamiaisemme. Meillehan vinoiltiin siita koko loppu reissu. Mutta ei me jaaty ilman aamupalaa kun meilla oli niin paljon ruokaa.

Toisena yona meidan oli tarkoitus tehda ns. solo experience, eli vietiin makuualusta noin sadan metrin paahan muista ja nukuttiin yo siella yksin. Ajattelin etta pelkaisin siella tai ainakin kyllastyisin kuoliaaksi mutta se ei ollutkaan mitaan sen ihmeempaa. Cameron oli napparana poikana punonut itselleen riippumaton jossa sen oli tarkoitus nukkua, mutta se rasahti alas kun se ekan kerran kaansi kylkea.

Summa summarum; oli hieno elamys ja hyvaa vaihtelua nahda jotain muuta Adelaiden lisaksi. Patikoimista tuli vahan paalle 30 km, sinansa ei ollut raskas reissu mutta jokainen askel vaati kauheasti keskittymista kun ei tiennyt mika kivi kestaa ja mika ei, ja sai varoa ettei nilkat mene. Uskomatonta kylla, kellekaan ei kaynyt mitaan haavereita siella kivikossa. Ja taas sai kuulla aussihuumoria koko rahan edesta. Kurssikaverit oli ihan mahtavia - niilla juttua riitti ja ne pelleili ja neureskeli koko ajan. Ja ne otti meidat ulkomaalaiset tosi hyvin mukaan, ja selitti kaikki jutut selkoenglanniksi kunnes me tajuttiin ne. Meilla oli itse asiassa niin hyva porukka etta mentiin pari tuntia Adelaideen palaamisen jalkeen baariin yhdessa. Tassa valissa ihan pakko mainita, etta yksi naista vaelluksen tyypeista oli Australian Idols - semifinalisti viime vuonna ja yksi paasi melkein Big Brotheriin :)

Surullista kylla, useimmat vitsit menee multa kylla viela yli hilseen kun keskustelu on vilkasta eika tunne naita sanontoja tai muita puhekielen ilmaisuja. Mutta aarettoman hassua, ystavallista ja huumorintajuista porukkaa silti, taytyy sanoa! Oli hauska reissu, mutta ihanaa palata Adelaiden Bent Streetille kotiin ja SUIHKUUN karistamaan neljan paivan polyt jaloista!

ope, possuravit ja yhteensattuma

Siitä on nyt yli kaksi kuukautta kun laskeuduin Australian kamaralle. Päivät ja viikot menee liian äkkiä! Oon yrittänyt pakertaa yhden kiperän tutkielman kanssa mutta eihän siitä mitään tule. Deadline on perjantaina ja aiheena Racism in the US Politics. Torstaina oli saksalaisen Stephanin synttärit ja me mentiin sen luo barbecuelle ja sieltä yhdelle klubille jonka nimi on Cumberland. Ja taas kolmelta aamulla kotiin muutaman kaverin kanssa jotka asuu niin kaukana keskustasta että niitten kannatti jäädä meille yöksi.

Kuulin muuten yhden järkyttävän jutun yhdestä opettajastani. Se on ehkä kuusikymppinen mies Bangladeshista tai jostain sieltäpäin ja se menetti kaksi vuotta sitten koko perheensä. Se oli vaimonsa, lastensa ja muitten sukulaisten kanssa laivaristeilyllä Bangladeshissa ja laiva upposi. Ainoa henkiinjäänyt on tämä opettaja. Ihmettelinkin että eikö se ole naimisissa kun se ei pidä sormusta. Mut nyt selvisi syy siihen. Ihan kamala juttu. Mun käy sitä niin paljon sääliksi että yritän panostaa vähän enemmän sen kurssia varten.

Viime viikolla Adelaidessa on Royal Adelaide Show-festivaalit/markkinat ja kävin siellä muutaman kaverin kanssa. Se on kuulemma South Australian suurin vuosittainen tapahtuma, ja joku sanoi että lapset yleensä säästää kaikki rahansa joulusta asti että pääsisi törsäämään ne näillä markkinoilla. Siellä oli tivolin tapainen; laitteita ja muita vempeleitä, ja paljon pelikojuja ja eläimiä näytillä mitä sai käydä ihmettelemässä. Me katsottiin ”pig race” eli possujen juoksukisat ja ne oli tosi söpöjä!

Perjantai-iltana kävin Cameronin kanssa kaupassa ostamassa ruokaa meidän vaellusreissua varten. Katsotaan miten meidän käy. Vähän jännitti ajatus neljän päivän vaelluksesta ilman vettä ja suihkua. Kun me oltiin ruokakaupassa niin kävi aika hauskasti. Yksi nainen pysäytti mut ja kysyi olenko Saksasta vai Hollannista aksentin perusteella. Mä korjasin että oon Skandinaviasta. Ja se innostui ja sanoi että sen mies käy Suomessa Porin Jazzeilla joka vuosi. ”Itse asiassa mä tuun juuri Porista”. Kävi ilmi että sen mies on jazz artisti Greg Vain ja se esiintyy jazzeilla. Maaliskuussa se tulee Turun jazzeille esiintymään ja kun se kuuli että mä opiskelen Turussa me vaihdettiin numeroita ja meen kuuntelemaan sitä. Mikä yhteensattuma!

pikainen paivitys

Aurelie tuli eilen takaisin Gold Coastilta, missa se oli yhden amerikkalaisen Ashleyn kanssa viisi paivaa. Ne oli olleet rannalla koko ajan, ja molemmat olikin ihan ruskeita ja levanneita. Sen kunniaksi, etta Aurelie tuli takaisin kotiin, me mentiin syomaan kiinalaiseen ravintolaan muutaman kaverin kanssa. Maistoin meduusaa ja kyyhkysta. Meduusasta tuli mieleen, etta niita oli koko joki taynna kun oltiin melomassa. Luulin etta ne oli vaan isoja kuplia vedessa, koska silta ne nayttaa. Mutta ne voi polttaa tosi pahasti, eli varokaa niita. Ne naytti jattimaisilta piilolinsseilta jotka kelluu vedessa. Outoja olentoja, pelkkia kalvoja mutta silti elavia elaimia!

Tanaan oli taas adventure kurssin vuoro. Ennen oli liian aikaista menna yliopistolle puoli yhdeksaksi aamulla, taalla aikaisin heratykseni on kymmeneksi! Mutta asiaan. Meilla alkaa lauantaina neljan paivan pituinen bushwalk eli vaellus taman kurssin puitteissa. Meidat ajetaan Flinders Ranges-vuoristoon (6h ajomatka) missa on laakso nimeltaan Wilpena Pound. Siella me sitten talsitaan nelja paivaa. Tulee varmaan tosi hieno reissu koska kaikki sanoo miten kaunista siella on, ja saankin pitaisi olla 23-25 astetta. Yliopisto on jees koska niilta voi lainata makuupussit ja teltat, trangiat ja muut tarvikkeet. Tarttee varmaan menna shoppailemaan vahan kesavaatteita koska mulla on taalla pelkkia villapaitoja ja lampokerrastoja ja keli alkaa kuumenemaan! Me nukutaan taivasallakin pari yota. Mua ei huvita ajatus liskoista ja kaarmeista ryomimassa makuupussiin. Nehan ilmeisesti tykkaa liikuskella yoaikaan. Brrrr.

Kun oltiin suunnittelemassa reittia vaellukselle, palohalytin parahti soimaan. Me ei kiinnitetty siihen paljon huomiota, ajattelin etta menen ulos sitten kun naan savua. Mutta hetken kuluttua meidan luennoitsija ryntasi luokkaan ja ohjasi meidat ulos, samoin henkilokunta tyhjensi muita luentosaleja ja tietokoneluokkia. Kun me oltiin ulkona, paloautot jylisti yliopistolle. Savua ei nahty, eika liekkeja, mutta kai siella tulipalo oli.

Tanaan ylioppilaskunta tarjoili taas ilmaista ruokaa kampuksella. Kaikki sai kaksi palaa pizzaa ja limsan. Me jonotettiin viela uudestaan ja saatiin toisetkin annokset ;) jos taalla ylioppilaskunta ei muuta tee niin ainakin ne jakaa ruokaa ilmaiseksi. Tata on tapahtunut nyt melkein joka viikko. Ensi viikolla ne tarjoilee karkkeja ilmaiseksi. En tieda mika niitten pointti on, mutten valita. Ehka tama on vaan joku mainoskampanja. Joka tapauksessa me saadaan nain ilmainen lounas, ja se on aina hyva asia :)

krokotiilimies kuoli

Jepp Dahlbäck du har rätt, krokodilgubben dog igår. Jag undrade just om det var i nyheterna i Finland.

Muillekin tiedoksi että kuuluisa aussilainen krokotiilinmetsästäjä Steve Irwin kuoli eilen tapaturmaisesti. Se oli kuvausryhmän kanssa tekemässä taas jotain dokumenttia seikkailuistaan kun keihäsrausku (oikealla) lävisti sen sydämen. Irwin ilmeisesti oli sukeltamassa noin metrin verran rauskun yläpuolella, kun rausku pisti piikkihäntänsä sen rintakehän läpi. Ja koko juttu on videolla, mutta ei ne sitä tietty näytä. Irwinin manageri näki videon ja sanoi että se oli ihan hirveä. Täällä on aika surulliset tunnelmat ja ihmiset on tosi järkyttyneitä, se oli kuulemma "a bloody good bloke" mutta sinänsä ei mikään yllätys että se menehtyi näin koska se on koko elämänsä uhmannut villieläimiä. Mä en tuntenut koko miestä, mutta Alina sanoi että se mitä Meksikossa ylipäätään tiedetään Australiasta on kengurut, koalat ja Steve Irwin.

En tiennytkään että nuo hauskat lierokalat on vaarallisia. Ne ei silti ole hyökänneet ihmisen kimppuun kuin pari kertaa ennen. Tuo häntä on kuulemma terävä kuin partaveitsi ja lisäksi siinä on myrkkyä. Taas yksi vedenelävä lisää, mitä pitää pelätä. Lista kasvaa koko ajan: hait, krokotiilit, keihäsrauskut, ...

kajakit ja delfiinit

Viikonloppu oli taas kiireinen. Aurelie-kämppis on viiden päivän lomalla itärannikolla Gold Coastilla, ja minä ja Alina ollaan kahdestaan. Meidän piti adventure-kurssimme puitteissa osallistua melomisen peruskurssille, koska myöhemmin keväällä on neljän päivän kanoottireissu tiedossa. Mutta tämä peruskurssi siis tapahtui kajakeilla ja oli tosi nastaa. Saan täältä nyt basic skills kayaking-todistuksen!

Mun melontaryhmässä oli yks toinenkin ulkomaalainen, nimittäin tyttö Hong Kongista, mutta se ei puhunut mitään. Loput oli ausseja ja kurssi oli mahtava koska ohjaajat oli niin rentoja ja mukavia ja kaikki vitsaili koko ajan. Kajakki ei ole onneksi niin hutera kuin luulin, en kaatunut (vahingossa) kertaakaan koko viikonlopun aikana! Ihan hyvä koska me harjoiteltiin joessa ja vesi on vielä aika kylmää. Me opittiin kaikkia eri tyylejä, ja sitten opittiin mitä pitää tehdä jos kaatuu ja menee ympäri. Se jännitti aika lailla, koska kajakissa ollaan kiinni, ja jos kaatuu ja jää pää veden alle niin siellähän kökötät. Mutta opittiin että siinä tilanteessa pitää ensin läpsyttää kajakin pohjaa kolmesti niin muut huomaa että olet kaatunut, sitten pitää avata "suojakuori" joka pitää sut kajakissa, sitten pitää nojata eteenpäin ja ottaa jalat sieltä pois. Sitten alkaakin operaatio miten saat kajakin takaisin oikein päin ja tyhjäksi vedestä ja itsesi sinne takaisin ja suojakuori kiinni. Huhuh! Meidän piti harjoitella kaatumista ja arvelin etten kyllä osaa toimia järkevästi siellä veden alla, miettii vaan että pitää päästä pintaan, mutta se meni aika nopsasti, kun se kajakki kaatui niin sieltä pulpahti pois melkein itsestään.

Toisena kurssipäivänä me melottiin porukalla kolmen kilometrin päähän laivojen hautuumaalle, eli se on joessa sellainen paikka mihin ihmiset ennen muinoin dumppasi vanhat laivansa, ja nyt siellä on niistä jäljellä vain ruostuneet rungot. Se oli jännä reissu koska joki oli leveä ja tuuli aika kova, olin varma että kaatuisin ja kastuisin, mutta onneksi niin ei käynyt. Paras hetki oli se kun parvi delfiinejä tuli uiskentelemaan meidän kajakkien alle!!! Ne on niin kivoja ja leikkisiä, joskus ne kuulemma hassuttelee melojien kanssa ja alkaa kieriskelemään vedessä, taputtamaan "käsillä" (vai miksi niitä kutsutaan) ja tekemään muita temppuja. Hitsi vie kun mulla ei ollut kameraa mukana. Ja voi veljet, oli kyllä monta naurun aihetta tällä kurssilla koska nämä muut osallistujat oli sellaisia rentoja tyyppejä ja ne puhuu aussislangia. "Mate" ja "no worries" ja "I reckon" ja "heaps" sinne ja tänne. Mullekin on sanottu muutaman kerran "mate" mutta musta tuntuu että tytöille sanotaan silti useimmin "darling" tai "love" ja se on ihanaa! Sitä tulee kyllä ikävä sitten Suomessa kun kaupassa ei enää sanota "here you go love" tai "thanks hun".

Meillä on ollut täällä muuten mahtavat säät viime aikoina, talvikin oli kuulemma kuivin 50 vuoteen ja en kyllä itse asiassa muistakaan kuin pari sateista päivää koko kahden kuukauden ajalta. Viikonloppuna oli jopa helteistä, 26 astetta varjossa, ja me suunnattiin rannalle löhöilemään. Oli melkein liian kuuma, en halua edes ajatella miten kuuma kesällä sitten tulee!

Eilen oli Australiassa isäinpäivä. Onnea isälle!
Me ollaan Ollin kanssa yliopistolla tekemässä aineita ja surffailemassa netissä. Lähden nyt kotiin nukkumaan ja testaan security escortia ekaa kertaa ;)

paikallisia lakeja...

Australialainen kurssikaverini sanoi mulle että Yhdysvaltojen jälkeen Australiassa haastetaan eniten oikeuteen. Se on saanut aikaan paljon erikoisia lakeja. Esimerkiksi ravintolat ei anna ”doggy packeja” asiakkaille mukaan. Me oltiin lounaalla viikko sitten ja annokset oli valtavia mutta me ei saatu ruuanloppuja mukaankaan koska ravintolat ei anna. Jos itsellä sattuu olemaan rasia mukana niin siihen voi kaapia ruuantähteet jos sen tekee vaivihkaa. Syynä kieltoon on tietty se että ihmiset unohtaa laittaa ruuat jääkaappiin, löytää ravintolaruuat muutaman päivän jälkeen ja päättää syödä ne, saa ruokamyrkytyksen ja haastaa ravintolan oikeuteen. Yksi aika hyvä laki sääntö on se että turvavöitä on pakko käyttää, poliisilla on oikeasti ratsioita ja sakottaa jos turvavyötä ei käytä. Ja pyöräilykypärää on myös pakko pitää. Itävaltalaisella Miguelilla ja yhdellä aussilla oli tästä aiheesta tosi mielenkiintoinen keskustelu muutama päivä sitten. Miguel ei voi käsittää sitä että niistä asioista pitää tehdä lakeja. Se ei käytä kypärää pyöräillessään ja ihmiset kuulemma huutelee sille törkeyksiä. Se siitä australialaisesta joustavuudesta ;) ja kaikista kiinnostavin laki on se että äänestäminen on pakollista. Jos ei äänestä, ropsahtaa sakko ja en tiedä voiko siitä saada jopa vankeuttakin, ei kai sentään. Juttelin siitä aussikurssikaverin kanssa. Tämä systeemihän on oikeastaan pakotettua demokratiaa :) mutta kurssikaveri on siihen ihan tyytyväinen. Se sanoi että mieluummin näin kuin esim. USAssa missä 20% kansasta valitsi Bushin.