Cape Tribulation

Mulla on ollut tosi huono tuuri talla reissulla. Ensinnakin poltin selkani jo ekana paivana Cairnsissa vaikka kaytin vahvinta aurinkorasvaa ja lisasin sita kahdesti. Lisaksi mun hiusspray oli rajahtanyt rinkassa ja kastellut vaatteita, ja rinkan sivutaskussa oleva aurinkorasva oli levinnyt ja kaikki siina taskussa olleet kamat uiskenteli aurinkorasvassa. Tietty namakin olis voinut valttaa jos olis pakannut fiksusti, mutta pakkausvaiheessa mulla oli niin kova kiire etta suurin piirtein tyhjensin huoneeni rinkkaan etta ehtisin koneeseen :) Cape Tribulationissa kaaduin soratiella kun nilkka muljahti ja nyt saaressani on kauniit punaiset naarmut... no onneksi ei ainakaan krokotiili napannut, se tasta olis viela puuttunut!

Mutta valitukset sikseen, meilla oli oikein mukava pikku reissu Cairnsista pohjoiseen, Cape Tribulationiin. Ajettiin pikku minillamme sinne ja vaikka matkaa ei olekaan kuin ehka 200 km, matkoissa meni koko paiva sinne ja toinen kun tultiin takaisin koska tie on pieni ja kiemurainen ja me pysattiin joka kerta valokuvaamaan kun oli viitta jossa luki "lookout" tai "se-ja-se beach". Cape Tribulation on jo aika lahella sita mika mun mielesta on unelmaranta. Palmuja kaikkialla, ja mangrovepuita. Tosi harmi oli vaan se ettei millaan naista rannoista saanut uida meressa koska nyt on se aika vuodesta jolloin vedessa on paljon meduusoja ja ne voi tappaa. Cape Tribulation on maailman vanhimmassa sademetsassa, nimeltaan Daintree, missa me kuljeskeltiin vahan ja nahtiin muutama lisko, miljoonia varikkaita rapuja ja iguana puussa kokottamassa. Niin outoa nahda luonnossa niita elaimia joita on tottunut nakemaan elaintarhassa!

Yksi meidan matkan kohokohdista oli tunnin pituinen krokotiiliristeily Daintree joella. Eri yritykset vie turisteja paatilla joelle krokojen nakemisen toivossa. Sekin joki oli ihan tyyni ja rauhallinen, eika olisi ikina uskonut etta siella asuu 70 krokotiilia. Ne kuulemma syokin noin nelja ihmista vuodessa. Me nahtiin vaan yksi kroko ja sekin oli aika pieni, mutta kuultiin kaikkia mielenkiintoisia juttuja. Viimeksi Daintreessa kroko hyokkasi kaksi viikkoa sitten 24 vuotiaan belgialaispojan kimppuun koska poika oli mennyt harnaamaan sita kepilla. Northern territoryssa kroko soi muutama kuukausi sitten 8v. aboriginaalityton joka oli mennyt joelle ilmeisesti hakemaan vetta. Ja Lilou kertoi kuinka oli kuullut 12 hengen reissuporukasta jotka paatti oikaista vaelluksellaan joen yli ja vain yhdeksan niista paasi elavana toiselle puolelle. Loput meni krokojen suihin.

Kun kartalta katsoo, nayttaisi kuin Cape Tribulationiin olisi helppo lyhyt matka Cairnsista, mutta se on suurin piirtein keskella viidakkoa joten sinne saa tosiaan kiemurrella jonkin aikaa, samoin jos siita haluaa viela pohjoiseen niin taytyy kayttaa maasturia. Cape Tribulationissa me yovyttiin "viidakkokylassa" joka on kuin hostelli sademetsan keskella. Tama oli kuin suoraan "the Beach"-leffasta! :) joka puolella istuskeli nuoria ruskettuneita backpackereita, monia tosi boheemeja, ja ruohoa polttelevia rastapaita. Monet on maailmanymparimatkalla ja on nahneet valtavasti kaikkea. Ihmiset tekee niin mahtavia juttuja. Yksi Liloun kaverikin osti rikkinaisen paatin Hong Kongista, korjautti sen ja lahti purjehtimaan maailman ympari, lahinna Afrikan rannikkoa. Se lahettaa joka kuukausi kavereilleen uutiskirjeen ja sanoo mita ihmeellisyksia se reissullaan nakee. Ihan mieletonta!

Paluumatkalla me pysattiin Port Douglasissa joka on Cape Tribulationin ja Cairnsin valissa. Se on ihana pieni kaupunki, teita reunustaa palmut ja pikku kaupat, ja ne uimarannat... aah! Siella me paastiin mereenkin koska ne oli eristaneet pienen alueen meresta verkoilla niin ettei meduusat paase iskemaan. Merivesi on tosi tosi lamminta, mutta mahan en paassyt uimaan koska suolainen vesi kirvelee haavoissa :( pah.

Nyt ollaan taas Cairnsissa, Gail on tullut Adelaidesta ja lauantaina alkaa mun tahan asti suurin road trip Liloun ja Gailin kanssa halki Australian itarannikon, ja jouluksi saavutaan Sydneyyn. Cairns on niin kiva etta kylla taalla aikaa viettaisi - me mennaan huomenna suurelle koralliriutalle kokeilemaan laitesukellusta ja snorklausta ja metsastetaan nyt halvinta matkanjarjestajaa sinne. Pierrickin viisi kaveria tulee Ranskasta tanne tanaan ja odotan innolla niitten tapaamista. Me mennaan taas iltapaivaksi laguunille ja suunnittelemaan itarannikon matkaamme. Till laters!

Cairns

Terveisia Cairnsista! Paastiin tanne hyvin perille toissapaivana. Olen siis reissussa talla hetkella Pierrickin, Liloun, Joen ja ruotsalaispoikien Henrikin ja Erikin kanssa mutta meidan kokoonpano tulee vaihtelemaan koska (melkein) kaikki Adelaiden vaihtarit menee kotimaihinsa taman itarannikon kautta. Kylla oli surullista jattaa Adelaide mutta samalla ihanaa olla nyt reilun kuukauden aurinkolomalla :)

Cairns on siis Queenslandin osavaltiossa, ihan itarannikon pohjoisosassa Great Barrier Reefin kohdalla. Tama on jo sen verran lahella paivantasaajaa etta kelit on kuumat ja kosteat, tuntuu samalta kun menee kylppariin just sen jalkeen kun siella on oltu suihkussa. Hiki pinnassa jatkuvasti, eilenkin oli 31 astetta! Ja sangyssa ei peitosta tietoakaan, hiki virtaa muutenkin! Me asutaan Castaway hostellissa joka on kilometrin tai parin paassa keskustasta. Ja nama pari paivaa jotka me ollaan oltu taalla me ollaan lahinna kierrelty kaupungissa ja oltu hostellin uima-altaalla. Ekana iltana avattiin pullo kuplivaa uima-altaalla ja mentiin hostellin tarjoamalle paivalliselle keskustaan. Marraskuun puolivalissa alkaa taalla se sesonki jolloin rannalle ei saa menna koska taalla on paljon meduusoja, ja ne on sita sorttia joka tappaa sut. Mutta onneksi keskustaan on tehty laguuni ja siella koko kyla lohoilee palmujen alla. Siella mekin oltiin koko eilinen, otettiin aurinkoa, uitiin ja tehtiin barbecue. Ihanaa! Ja ihaninta on se etta topissa ja shortseissa voi olla kellon ympari, koskaan ei ole kylma. En tieda mita oikein ajattelin kun pakkasin mukaan myos farkkutakin ja pari pitkahihaista.

Cairns on muutoin tosi pieni mesta, tosi turistipaikka. Joka puolella on nuoria kansainvalisia reppureissaajia ja satoja matkanjarjestajien toimistoja, autovuokraamoja, hostelleja ja turistikauppoja. Iltaisin ns. night market on auki missa myydaan aivan ihania rantavarusteita, en malta odottaa etta paasen niihin kasiksi :) Tekemista riittaisi vaikka kuinka ja mekin mietitaan kovasti mita me mentaisiin tekemaan.. koskenlaskua, skydiving, sukeltamista, snorklausta, purjehtimista, kuumailmapalloilua, mita vaan... valitettavasti kaikki maksaa aika paljon mutta onhan sita nyt ainakin jotain kokeiltava. Erik tekee tanaan tandemhypyn ja Henrik on viikon sukelluskurssilla. Lilou, Joe, Pierrick ja mina vuokrataan tanaan mini ja ajetaan pari tuntia pohjoiseen sellaiseen paikkaan kuin Cape Tribulation jonka pitaisi olla upea. Siella on myos Daintree sademetsa mihin me halutaan menna krokotiiliristeilylle.

hyvästi Adelaide!

Noniin, nyt on sitten mun aikani jättää hyvästit Adelaidelle. Oon niin tottunut elelemään täällä että tuntuu tosi oudolta ajatella että pitää lähteä. Viime päivät on olleet tosi kiireisiä, joka ilta on jonkun jäähyväisjuhlat ja sitten pitää vielä tehdä viimiset shoppailut ja sightseeingit. Eilen olin Ollin kanssa viimisellä Adelaide-illallisella, se vei mut Adelaiden hienompaan viiden tähden hotellin ravintolaan missä se itse on ollut töissä, ja voi veljet se oli uusi kulinaarinen elämys. Entreena oli keitettyjä ötököitä, samannäköisiä kuin ne mitä Pumbaa syö kiven alta Leijonakuninkaassa :) en olisi ikinä uskonut että ne on hyviä, mutta niin ne vaan oli. Samassa hotellissa on japanilainen ravintola ja me syötiin siellä pääruuaksi lohen mahalaukkua ja krokotiiliä!! Oon odottanutkin innolla että pääsis maistamaan krokoa ja se oli kyllä tosi hyvää, aikalailla kanan makuista mutta miedompaa. Ja loistoaterian jälkeen me mentiin vielä viimisen kerran PJs pubiin Tuban, Ronin ja Thean kanssa missä laulettiin yhdet karaoket ja oli aika mennä kotiin pakkailemaan keskellä yötä.

Ja kolmen tunnin päästä mulla on sitten lento Cairnsiin suurelle koralliriutalle; menen Liloun, Pierrickin, Joen ja ruotsalaisten Henrikin ja Erikin kanssa. Myöhemmin meidän seuraan liittyy Pierrickin ranskalaisia kavereita sekä amerikkalainen Gail. Me ollaan vähän aikaa Cairnsissa ja vuokrataan sitten auto ja ajetaan itärannikkoa pitkin Sydneyyn, minne olisi tarkoitus päästä 23 joulukuuta. Vaikka onkin haikeaa jättää Adelaide ja huoleton vaihtarielämäntyyli, niin ihanaa silti että me voidaan vielä matkustaa vähän yhdessä ja varsinkin tuolla trooppisessa Queenslandissa, siellä ei ainakaan pitäisi palella. Mutta ei Adelaidessakaan mikään kylmä ole enää ollut, eilenkin oli 35 asteen paikkeilla ja alituinen hiki pinnassa koko ajan. Mutta Queenslandissa pitäisi olla erilainen kuumuus, sellainen kostea ilmasto. Kuulemma jos siellä laittaa pyykit ulos kuivumaan ne on vielä viiden päivän päästä märkiä! Mennään ottamaan selvää.

Oon kyllä viihtynyt Adelaidessa erinomaisesti. Kaupunki on iso mutta kodikas, ranta on aika lähellä keskustaa ja läheltä löytyy myös hienoja kansallispuistoja ja niitä hauskoja aussi-elukoita. Tekemistä riittää todellakin. Vaikka koti-ikävästä ei vielä oo ollut tietoakaan, tiedän kyllä silti että jos tänne pitkäksi aikaa jäisin niin koti varmaan kävisi mielessä useammin. Olin jo lähtiessä asennoitunut niin että koska saan olla täällä vaan vähän aikaa niin joka minuutista otetaan kaikki irti. Ehkäpä jos jotain on oppinut niin juuri sen että aika on rajallisempaa kuin luulisi. Ei silti, kyllä mä säännöllisesti seuraan netistä että mitä siellä Suomessa tapahtuu ja mietin soiko siellä samat biisit radiossa kuin täälläkin.

Okei, mun on nyt aika juosta vielä pakkailemaan ja viettämään viimeistä Adelaiden lounasta kämppisten kanssa, teille toivotan tosi ihanaa joulunodotusta ja yritän päästä matkan varrella nettiin niin että voin laittaa kuulumisia. Siihen asti näkemiin!!

ruoka downunderissa

Adelaide on kuulemma yksi niista Australian kaupungeista jossa on suhteessa eniten ravintoloita ja kaikkia kivoja ruokapaikkoja. Vaikka joka ikinen paiva soisi eri paikassa ei silti varmaan ehtisi kokeilla jokaista mestaa. Koska taalla on vakea maailman joka kolkasta, myos ruokapaikoissa on kaikki kulttuurit aika hyvin edustettuina. Loytyy vaikka mita. Suomeen verrattuna taalla on aika edullista syoda ulkona, alle kymmenella eurolla saa tosi hyvän aterian. Meren eläviä syödään täällä paljon. Ja lammasta, ja tietysti myös sitä kengurua.

Pikaruokakulttuuri on tietty aika rikas.. mutta täällä on paljon enemmän sellaisia ketjuja mitkä ei panosta hampurilaisiin vaan myös jälkiruokiin ja pirtelöihin jne. Yksi Adelaiden kuuluisimmista "nähtävyyksistä" on Central Market joka on kauppahallin tapainen paikka mistä saa halvimmat vihannekset ja hedelmät. Tarjonta on kuulemma eteläisen pallonpuoliskon laajin. Sinne on hauska mennä lauantai-iltapäivällä kun kojut on sulkemassa ja myyjät yrittää saada viimeiset jutut myydyksi ja kilpaa kiljuu hintoja. Silloin on niin halpaa että voi saada pussillisen rehuja kymmenellä eurolla. Australiassa myös melkein jokaisessa suuremmassa kaupungissa on Chinatown ja siellä on tietty aasialaista ruokaa (täällä syödään tosi paljon aasialaista). Ja sellaisia food courteja on täällä tosi paljon; missä pöydät ja tuolit on valtavassa hallissa mitä ympäröi monet pienet ruokakojut, ja sieltä sitten valitaan joku lounas.. chinatownin food court on halvin, tosi ison lounaan saa kolmella eurolla. Eihän tämäkään tietty voita Suomen halpoja opiskelija-aterioita, mutta normaaliksi yleiseksi lounaspaikaksi se on älyttömän halpa.

Ja jos ruuasta puhutaan, ei saa unohtaa viinia! South Australiassa on maailman parhaat viinit (tai niin ne itse sanoo:) ja hyvan pullon saa kuudella eurolla. Muu alkoholi onkin aika kallista, finlandia vodka maksaa 30 taalaa eli 18 euroa. Vai onko se kalliimpaa kuin Suomessa? En tieda. Suosituin juoma on goon eli halpa laatikkoviini, viidella eurolla saa viisi litraa viinia!! Sita loytyy joka juhlasta. Mutta oon tosiaan ruvennut arvostamaan viineja, vaikka en niita kauhean hyvin tunnekaan niin maistan jo eron Victorialaisen ja South Australialaisen viinin valilla. Adelaidea ymparoi nelja suurta viinialuetta, ja viinitiloja on täällä satoja.

Mutta jos listaa niita erillisia juttuja jotka on Australialle tosi tyypillisia ja mita saa kaupasta, listalla on varmana vegemite eli allottava b-vitamiinitahna mitä Aussit rakastaa ja muut vihaa, pavlova joka on ihana marenki-kermakakku, tim tam- keksit joita saa kaikkialta ja jota ne myös murskaa ja pistää jätskiin ja jääkahviin, milo mikä on energia/kaakaojuomajauhe, anzac keksit jotka on vähän niinkuin kaurakeksejä ja näitä paikalliset sotilaat ilmeisesti ennen muinoin söi, ja sitten on pie floater jota en vielä oo kokeillut mutta jos oon oikein ymmärtänyt se on kuin hernekeittoa. Australialle tyypillistähän on kaikki barbecuet, nämä pistää makkaran paahtoleivälle ketsupin ja sipulin kanssa ja taittaa leivän puoliksi niin että ne jää sinne sisään, vähän niinkuin paikallinen hot dog. Ja lisäksi on kaikenlaiset piiraat. Pubeissa ja juhlissa on tosi tyypillistä tilata "finger-food" tarjotin, millä on kaikenlaisia suolaisia keksejä, joita dipataan makeaan chilikastikkeeseen ja avokadodippiin, ja pikkupiiraita. Ruoka on täällä hyvää ja halpaa ja tämä ilmiö on valitettavasti nähtävissä meidän kaikkien vaihtareitten vartaloissa.

ajoin autolla!!

Hei! Paivat vahenee kammottavaa vauhtia. Ja sen jalkeen kun tultiin Tasmaniasta on ollut vaan kaksi iltaa jolloin EI oltais menty ulos! Eilen mun oli tarkoitus menna Adelaiden elaintarhaan Ronin, Thean, Ollin, Alinan ja Gailin kanssa mutta koko paivan satoi vetta ja ukkosti, niin me siirrettiin se huomiseen. Illalla oli taas dollarin shampanjailta meidan kulmapubissa ja siellahan me sitten kokoonnuttiin. Tana aamuna menin kamppisten seka Mortenin ja ruotsalaisen Marcuksen kanssa vuokraamassa auton yhdeksi paivaksi ja me ajeltiin Adelaiden kukkuloilla ja meren rannalla. Nahtiin mm. Belair national park joka on yksi Australian vanhimmista kansallispuistoista. Ma ajoin enimmakseen, ja se oli yllattavan helppoa, vaikka piti muistaa etta pitaa ajaa vaaralla puolella ja taa oli kans eka kerta kun ajoin automaattivaihteisella ja se oli ihanaa!! Ainoa vaan etta tama auto oli hiukan isompi kuin ne milla ma oon yleensa ajanut, mutta hyvin meni. Adelaidessa ei ole kovin vaikea ajaa ja muut kuskit on kohteliaita ja antaa tieta kun vaihtaa kaistaa ja silleen. Sain vaan yhden pahan mulkaisun koska ajoin vahan liian hitaasti ohituskaistalla, hups:)... koska en tajunnut etta se oli ohituskaista. Me kaytiin myos Ikeassa ja siella on ruokaosasto, ja voi vitsi siella myytiin kaikkia ruotsalaisia jouluruokia ja ostin niita kassillisen niin etta voin maistattaa kavereille. Loysin mm. lakkahilloa, nakkileipaa, puolukkahilloa, pipareita, gott & blandat-karkkeja, kaurakekseja.. ja GLOGIA!!!!! Joulu tulee sittenkin :)

Ainiin, viela yks juoru: joku kuoli meidan kerrostalossa juuri silloin kun me oltiin yllattamassa kavereita lentokentalla. Yksi ranskalainen naapuri oli tulossa toista seitsemalta aamulla kun se naki ikkunasta poliisien ymparoiman ruumiin yhdessa ekan kerroksen asunnossa. Se ei tiennyt oliko se rikos, itsemurha vai huumeiden yliannostus.

Enää viikko Adelaidessa :(

Lähdön hetket on käsillä ja elämä on aika intensiivistä! Kaikki viimeiset hetket vietetään yhdessä. Uutiset lyhyesti... torstaina olin Marion Shopping Centressä joka on yksi Adelaiden isoimmista ostoskeskuksista. Samana iltana Alina ja minä mentiin Glenelgiin amerikkalaisten valmistamalle thanksgiving aterialle. Kiitospäivä on oikeastaan vasta viikon päästä, mutta me vietettiin sitä nyt koska moni lähtee kotiin sitä ennen. Me tehtiin just niinkuin Frendeissä; kaikki sanoi mistä ne on kiitollisia ja syötiin kalkkunaa ja kaikkia muita perinteisiä kiitospäivän ruokia. Sinä iltana menin vielä ulos Tuban, Erinin ja Laurelin kanssa koska Erinille ja Laurelille se oli viiminen torstai Adelaidessa joten me mentiin PJ:hin viettämään viimeistä ladies nightia.

Oikea kesäsää on alkanut; vihdoinkin yli 25 astetta ja ihanaa erityisesti kun yölläkin ulkona voi olla vaan t-paidassa. Perjantaina oli biitsipäivä; meitä oli kymmenen hengen porukka Glenelgissä nauttimassa auringosta ja pelaamassa krikettiä joka on yksi Englannin (siispä myös Australian) kansallisurheilulajeista. Samankaltaista kuin pesäpallo ja tosi nastaa. Kun oltiin aikamme pelattu ja otettu aurinkoa, siirryttiin Pier Streetille Pierrickin, Cameronin ja Mortenin talolle barbecuelle. Tämä oli amerikkalaisten Cameronin, Laurelin ja Erinin jäähyväisjuhla ja me syötiin ja juotiin koko ilta ja mentiin jatkoille. Alla kuvia juhlista.

Lauantaina oli tosi kuuma päivä, yli 30 astetta ja menin siis Alinan ja australialaisen Andrewn kanssa taas rannalle ottamaan aurinkoa. Käytiin myös Pier Streetillä missä Cameron ja Erin pakkasi laukkuja ja tyhjensi huoneitaan. Sydäntäsärkevä näky!! :( Samana iltana oli kanadalaisen Melissan synttärit ja ne oli viimeiset juhlat missä me kaikki oltiin vielä yhdessä. Tunnelma oli vähän surumielinen, vaikka kaikki tietty nauttii yhteisestä ajasta viimiseen asti. Mä en ole ollenkaan valmis menemään kotiin!! Vastahan tämä alkoi! Ja tuntuu melkein kuin elämä Adelaidessa olikin vain iso, ihana uni. Tänä yönä Erin lähti takaisin USAan koska se haluaa olla siellä kiitospäivänä. Laurel lähti Cairnsiin viikoksi mutta tulee sitten vielä käymään Adelaidessa pariksi päiväksi ja Cameron lähti kuukauden reissulle Uuteen Seelantiin. Onneksi nään sen vielä; se tulee myös jouluksi Sydneyyn. Cam on kivalla tavalla hullu ja se jos kuka on opettanut mulle mitä hetkessä eläminen tarkoittaa. Viimeisenä tempauksenaan Adelaidessa Cam halusi hypätä Adelaiden suurimman aukion, Victoria Squaren, suihkulähteeseen yölliselle naku-uinnille. Amerikkalainen Gail teki sille seuraa ja 20 muuta vaihtaria hurrasi vieressä. Tämän jälkeen, kahdelta yöllä, Cam, Erin ja Laurel lähti pakkaamaan viimeisiä tavaroita. Alina, Joe, Pierrick ja minä oltiin päätetty yllättää ne ja mennä lentokentälle hyvästelemään. Joten ehdein nukkumaan tunnin kotona, heräsin puoli viideltä aamulla ja otettiin taksi lentokentälle. Kun me tultiin sinne, Cam, Erin ja Laurel oli jo check-inissä ja ne ilahtui tosi paljon kun me vielä rynnättiin sinne niitä halaamaan :) Kun aurinko nousi, ekat vaihtariystävät lähti Adelaidesta ja me muut itkettiin kuorossa! Viikko Adelaidessa jäljellä! Mä en halua lähteä!!!!!!!

Pikku tietopaukku

Tässä taas muutamia asioita joita oon oppinut/huomannut/kuullut...

- Australiassa kaupan kassasetä tai -täti pakkaa aina ostoksesi muovipussiin. Keittiösi kaapissa on muovipussivuori
- South Australia on ainoa paikka maailmassa missä Coca-Cola EI ole suosituin virvoitusjuoma. Täällä se on jääkahvi
- Sen sijaan että käytettäisiin sanaa "please", täällä sanotaan useimmiten "thanks" kuten: "it's fifteen dollars thanks"
- Ratikkaan ja bussiin ei saa viedä lemmikkejä. Jos et omista autoa, viet koiran eläinlääkärille jollain muulla lailla
- Leffan vuokraaminen on kallista eikä keskustassa ole videovuokraamoja
- Myös matkapuhelimen käyttö on kallista; ei yhtä monipuolista ja kehittynyttä kuin Suomessa. Kaikki muu onkin sitten halvempaa
- Joka viidestoista Adelaidelainen oli U2:n konsertissa viime torstaina
- Tasmania on Australian edullisin paikka asua

Juhlia ja jaahyvaisia

Viimeiset kaksi viikkoa Adelaidessa on julistettu alkaneiksi. Pelottavaa miten akkia aika menee. Niin paljon juttuja on viela tekematta, niita joista aina puhuttiin "hei tota meidan tarttee joskus kokeilla" tai "kaydaan tuolla joku paiva"... hyva juttu sentaan on etta sain vihdoinkin kaikki tutkielmani tehtya!! Nama viimeiset paivat mun on tarkoitus lohoilla Glenelgissa rannalla, tavata kaikkia kavereita, shoppailla ja nahda kaikkia kiinnostavia nahtavyyksia ja paikkoja.

Tasmanian reissun jalkeen Adelaidessa on ollut yllattavan ikava ilma. Koko ajan on hiukan kylma ja vahan sateistakin. Lauantai-iltana nain ekan ukkosmyrskyni Australiassa ja se oli jannaa :) me mentiin just ulos sina iltana ja kastuttiin lapimariksi. South Australia on Australian "festariosavaltio" ja varsinkin nyt kun kesa lahestyy taalla on kaiken maailman pikkufestareita ympari Adelaidea. Lauantai-iltana oltiin yhdessa niista, ja sen jalkeen mentiin yhteen pubiin nimeltaan Kava hut. Se on tosiaan jotain ihan muuta; siella on hiekkalattia, ja siella ei tarjoilla alkoholia ollenkaan vaan kavaa joka on tehty jostain kasvin juuresta ja sita juodaan kookospahkinan kuoresta. Se maistuu mudalta; pelkkaa hiekan ja veden sekoitustahan se vaan on, ja siita menee huulet tunnottomaksi. Joltain kuulin etta jos sita juo liikaa niin ei pysty liikuttamaan raajojaan, huh :) siella myos jotkut tyypit poltteli marijuanaa kun ne istuskeli siella hiekassa. Oonko sanonut etta marijuana on laillista South Australiassa?

Kava hutista siirryttiin yokerhoon. Adelaidessa on mielettomasti pienia kirkkoja vahan joka kulmassa, ja tama yokerho, nimeltaan St Paul's on myos vanha kirkko. Ja mulle jo se oli outoa kun kuulin etta Turussa pankista, apteekista ja paivakodista oltiin tehty pubeja! Tama St Pauls on auki vaan silloin talloin ja siella on kaikki metallinpaljastimet ja muut ovella. Mutta meno oli tosi laimeaa, ja me siirryttiin karaokebaarin kautta kotiin nukkumaan. Laulettiin jo perinteeksi muodostunut "we are family".

Nama viimeiset paivat tulee olemaan tosi kiireisia koska me mennaan ulos noin viisi kertaa viikossa. Eilinen ei ollut poikkeus; vaikka oli tiistai-ilta niin meininki oli mahtava. Tiistaisin meidan lahipubissa saa shamppanjaa dollarilla eli Suomen valuutassa 60 sentilla!! Ja meita oli varmaan lahemmas 20 vaihtaria siella, ja yokerhoon jatkoille. Kavi muuten aika hauskasti kun oltiin siella tanssimassa; U2:lla on Adelaidessa keikka huomenna, ja me tiedettiin etta ne oli jo eilen kaupungissa, ja Cameron naki itse Bonon siella yokerhossa!!! Ja mehan rynnattiin ottamaan siita kuvia. Mutta se sanoi sitten ettei se ole oikeasti Bono, vaan sellainen look-alike joka hamaa ihmisia niin etta jos joku yrittaa esim murhata Bonon niin se erehtyykin tyypista. Meita oli silla klubilla iso joukko valomerkkiin asti, jonka jalkeen Alina, Lilou, Cameron, Gail, Morten ja mina mentiin meille Bent Streetille nukkumaan (koska monet asuu kauempana kaupungista, ja meidan kamppa on 50 metrin paassa tasta yokerhosta...kertaakaan en oo katunut etta ollaan asuttu taalla keskustassa!). Tama aamu oli ihana; Cam teki hyvaa amerikkalaista aamupalaa ja me kaikki loikoiltiin sangyssa kahteen asti paivalla... Alkaa olla herkkaa kun on viimeiset yhteiset hetket kasilla. Ollinkin oli tarkoitus tulla meille yoksi mutta se tuli baarista Hungry Jacksin kautta ja kun se soitti alakerrassa summeria, me kaikki vedettiin jo sikeita eika kuultu mitaan joten se parka joutui ottamaan taksin kotiin :)

Jaahyvaisten jattaminen on alkanut... tana viikonloppuna on monet goodbye partyt ja taytyy varmaan hankkia iso laja nenaliinoja jo varastoon.

Tasmania

Hei!! Taalla sita taas ollaan, Adelaidessa ja palauduttu reissulta. Talla kertaa menin Tasmaniaan seitseman muun vaihtarin kanssa, oltiin viisi paivaa. Australiassa on sellainen halpalentoyhtio kuin Virginblue ja niilla on joka paiva happy hour klo 12-13 jolloin niilla on jotain erityisia lentotarjouksia. Ja muutama viikko sitten itavaltalainen Miguel bongasi sielta halvan lennon Tasmaniaan joten mehan otettiin se. Meno-paluu Adelaidesta maksoi noin sata euroa. Meita oli siis kahdeksan yhteensa ja me vuokrattiin kahdeksan hengen tila-auto ja ajatuksena oli nahda niin paljon saaresta kuin mahdollista. Alla kuvassa matkaseuralaiseni, vasemmalta: Miguel Wienista, Joe San Diegosta, Pierrick Bordeauxta, Ashley Ohiosta, Lilou myos Bordeauxta ja Techu Madridista. Takana oleva jarvi on Australian syvin jarvi Lake st Clair.

Sita sanotaan etta Tasmaniassa on tosi kylma, ja sehan on Australian etelaisin alue, mutta meilla kavi onneksi saitten kanssa niin hyva tuuri etta melkein joka paiva paistoi aurinko. Ensimmainen paiva vietettiin Tasmanian paakaupungissa Hobartissa joka on tosi pieni ja makinen paikka. Paivalla pyorittiin vahan kaupungissa ja illalla tavattiin Olli seuralaisineen, nekin oli Tasmaniassa lomalla just samaan aikaan. Seuraavana paivana meilla alkoi reissu; haettiin auto ja ajettiin 300 km koko saaren toiselle puolelle Strahan-nimiseen kylaan joka on Tasmanian lansirannikolla. Matkalla pysahdyttiin parissa kansallispuistossa ja nahtiin upea vesiputous Russell Falls (alhaalla) seka Mt Wellington joka on 1200 metria korkea vuori ihan Hobartin vieressa. Me ajettiin sen paalle ja siella satoi rantaa ja maassa oli lunta!!! Siella huipulla kavi myos niin kova kylma tuuli etta ihan tuli kotoisat oltavat ;) Alina tosin oli innoissaan koska naki lunta ekaa kertaa elamassaan. Olin luvannut tehda sille lumilinnan jos nahtaisiin lunta mutta eihan sita ollut tarpeeksi.
Seuraavana paivana me ajettiin Cradle Mountainin kansallispuistoon. Siella on karua vuoristoa vaikka kuinka. Tehtiin pieni haikki jarven ympari ja rapsittiin valokuvia sormet hellina. Samana iltana ajettiin saaren itapuolelle Bichenon kylaan, mista loydettiin hostelli ja jaatiin yoksi. Bicheno on ihan itarannalla ja meren rannalla sai kayda katsomassa pingviineja jotka palaili meresta yoksi kotiin rannalle. Seuraava paiva meni itarannan ihania biitseja tutkiessa; mentiin Freycinet-nimiseen kansallispuistoon missa on Wine Glass Bay-niminen ranta joka kuulemma kuuluu koko maailman kymmenen parhaimman hiekkarannan joukkoon. Valitettavasti saat ei sallineet uimista tms, mutta hienoa siella silti oli. Tehtiin koko paivan haikki ja palattiin parkkipaikalle ihan naantyneina. Ajettiin viela samana iltana vahan lahemmas Hobartia koska meilla olisi lento seuraavana aamuna eika haluttu ajaa neljaa tuntia lentokentalle lahtopaivana. Saavuttiin yopymiskylaan vasta kymmenen aikaan illalla ja kaikkialla oli ihan kuollutta ja hiljaista, ja oltiin varmoja ettei loydettaisi enaa yhtakaan avointa majapaikkaa. Mutta kuin ihmeen kaupalla loydettiin hostelli joka viela oli auki ja se oli niin ihana! Kiltti vastaanottotati otti meidat vastaan ja syotti meille viela pipareita! :) se kuulemma leipoo niita backpackereille joka paiva.

Ihan hyva reissu siis kaiken kaikkiaan, vaan ehka liian lyhyt kaikkien nahtavyyksien nakemiseen. Tasmania on upea, siella on paljon kaikkea sademetsista vuoristoon ja hiekkarantoihin. Vaikka kovin hiljaista siella on koska vakiluku on 500 000 koko saarella... ja onhan se koko paikka aika eristyksissa muusta maailmasta. Silti hieno paikka.

Ihana wallabie jolla on poikanen pussissa!

Wine Glass Bay

puhu kuin merirosvo-päivä

Australiassa on pyhitetty oma päivänsä kaiken maailman jutuille. Ehkä paras niistä on Talk Like a Pirate Day jota vietetään syyskuussa. Silloin nimen mukaisesti pitää puhua kuin merirosvo kenen kanssa sitten jutteletkin. Hitsi kun missasin sen! Mutta luultavasti tuo on ihan kansainvälinen päivä niin voidaan viettää sitä sitten Suomessakin! :) Voi vaan käydä vähän nolosti jos murisee kuin merirosvo eikä muut tiedäkään että on tuollainen päivä. Hehe.

rampana Tasmaniaan

Oon jo viettänyt viisi kokonaista päivää yliopistolla tutkielmieni parissa. Hiukan on väsyneet fiilikset. Huomenna meillä alkaa pikku reissu Tasmaniaan ja mulla on vielä yksi tutkielma tekemättä, mutta onneksi sain vähän lisäaikaa niin teen sen sitten kun tuun sieltä. Nytkin mulla on leiri pystyssä täällä Magillin kampuksella ja oon varustautunut istumaan täällä iltaan asti. Kukaan ei sanonut että vaihtarina pitää opiskella näin paljon! Mutta onneksi mulla ei tule olemaan yhtäkään tenttiä kuten muilla, sen sijaan kirjoittelen näitä tutkielmia. Toisaalta ei pidä valittaa; oon tiennyt näistä siitä asti kun koulu alkoi täällä, mutta kappas vaan täällä sitä taas huhkitaan yötä myöten päivää ennen deadlinea. Aina sama juttu, eikö ihminen ikinä opi?!?

Tässä muuten pari kuvaa mun kampuksesta, tämä Magill on siis 8km keskustasta ja ajelen tänne bussilla joka päivä. Tämä on ehkä nätein UniSAn neljästä Adelaiden kampuksesta; rakennukset on sijoitettu puistomaiselle alueelle minkä läpi virtaa pieni puro (silloin kun on vettä). Ylhäältä alas: kampuksen pääsisäänkäynti, kirjasto missä oon muuten juuri tällä hetkellä sekä meksikolaisten Alinan ja Véronican kohtaaminen käytävällä.

Mulle kävi eilen pikku haaveri; oltiin baarissa muutaman muun kanssa ja tanssilattialla yksi tyttö astui terävällä korkokengän kannalla suoraan mun jalkapöydälle...vähän kirpas. No ei voi mitään, vahinkohan se oli, mutta nyt siinä on iso sininen kuhmu. Ette arvaa kuinka kauan kesti laittaa kenkä jalkaan tänä aamuna! Tosi kauan. Jos se on huomenna yhtä kipeä niin tarttee varmaan käydä röntgenissä jos siinä on vaikka joku hiusmurtuma..no ei kai sentään. Äiti älä murehdi:)

ulkomaalaiset opiskelijat australiassa

Yksi Australian isoimmista vientituotteista on koulutus... yliopistoilla on tosi mukavasti rahaa varsinkin kun ulkomaalaiset opiskelijat maksaa niin korkeita lukukausimaksuja. Yksi lukuvuosi täällä UniSAssa maksaa vähän alle 10 000 euroa. Mainostan ahkerasti Suomen ilmaisia maisterinohjelmia ;) täällä kyllä huomaa mitä lukukausimaksut teettää; jos joku kurssi on esim. täynnä niin ulkomainen opiskelija vaan meilaa proffalle ja mahtuu mukaan (pakko kai se on päästää kun ne maksaa niin paljon..). Toiset ei kunnioita tutkielmien palautuspäiviä, niillä on sellainen asenne että "maksan niille - opiskelen omilla ehdoillani" ja erityisesti tiedonkululta ja opinnonohjaukselta odotetaan paljon koska rahalle halutaan vastinetta.
Katsoin maahanmuuttoviraston tilastoista kuinka paljon meitä ulkomaalaisia opiskelijoita täällä oikein on. Lukuvuonna 2005-06 täällä oli melkein 200 000 ulkomaalaista opiskelijaa (ei vain korkeakouluissa vaan myös peruskouluissa ja lukioissa). Kiinalaiset on ylivoimaisesti suurin ryhmä; melkein 30 000, muita enemmistöjä on malesialaiset, japanilaiset, intialaiset, korealaiset ja indonesialaiset. Suomalaisia oli samana lukuvuonna 261.

pikku päivitys

Tällä viikolla on viimiset luennot, ja sitten on enää neljä tutkielmaa jäljellä ja se on siinä. Security-kurssin puolesta viiminen tutoriaali oli viime viikolla ja pari tyyppiä joiden kanssa oon jutellut tunneilla kevään aikana tuli sanomaan hyvät jatkot ja niin edelleen. Vähän piti jo nieleskellä kyyneliä. Tästä se alkaa, kaksi kuukautta jäähyväisiä! :( en millään tahtoisi tämän vielä loppuvan, vastahan se alkoi. Epäreilua että juuri kun ystävistä tulee läheisiä ja alkaa tuntea olonsa kotoisaksi niin täytyy lopettaa siihen. Mutta niin kai elämässä käy. Olisin tosi mielelläni jäänyt vielä muutamaksi kuukaudeksi mutta en pysty pidentämään vaihtoaikaani ellen maksa mielettömiä lukukausimaksuja, ja Adelaiden työharjoittelupaikat tuntuu olevan kiven alla. Niin että kai se on täältä sitten kotio tultava... :)

Tänään oli viiminen wilderness & adventure luento. Kaikkien piti jotenkin luovasti esittää mitä luonto merkitsee itselle. Monet oli tehneet maalauksia tai piirustuksia, jotkut piti valokuvashown, toiset toi tauluja tai tekemiään kuvakirjoja. Yksi räppärityyppi räppäsi luonnon suojelemisesta, toinen tanssi. Mulla ei ollut hajuakaan mitä tekisin, ja sen sijaan että olisin valmistellut hienoa esitelmää koko eilisillan menin kavereitten kanssa viettämään halloweenia. Mutta kyllä mun esitelmä loppujen lopuksi onnistui. Lauloin niille laulun, "höstvisan"!

Meidän talon alakertaan on avattu vege-kahvila. Se on aika mystinen, sen pitäjät on jonkun lahkon jäseniä ja niillä on kaikilla on sellaiset jännät kaavut päällä. Seinällä on kuvia kaljupäisestä miehestä joka on ilmeisesti sen lahkon perustaja. Tämä lahko antaa ilmaisia meditaatiotunteja ja Alina ja Tuba kävi kokeilemassa niitä, mutta ne lopetti koska se kuulemma oli liian kiusallista. Siellä ne vaan kumarteli sitä kaljupäisen miehen kuvaa, mitä kummaa?!

Kangaroo Island

Aurélie-kämppis sai kaverin Ranskasta kylään ja ne vuokrasi auton ja lähti pienelle reissulle Kangaroo Islandille. Päätin mennä niitten mukaan ja köröteltiin siellä kaksi päivää. Kangaroo Island on Australian kolmanneksi suurin saari, koko 155 km x 55 km. Ensin ajettiin Adelaidesta Cape Jervikseen, ja otettiin sieltä lautta Penneshawiin. Lauttamatka saarelle kestää 45 min ja on uskomattoman kallis, 70 taalaa eli noin 40 euroa maksaa yhden henkilön menopaluu, ja autosta saa pulittaa vielä enemmän. Mutta kyllä me siellä paljon ehdittiinkin näkemään; monet upeat hiekkarannat ja taas paljon hassuja uusia eläimiä.

Meinattiin muuten myöhästyä koko lautalta kun meikäläinen luuli että me siirrytään kesäaikaan vasta päivää myöhemmin... nyt siis aikaero Suomeen on kaksi tuntia isompi, päivät piteni kertaheitolla. Pimeä tulee vasta iltakahdeksalta!

Kangaroo Island on itse asiassa se paikka minne ensimmäiset South Australiaan tulevat siirtolaiset asettui. Siellä on nimen mukaisesti valtavasti kenguruja, ja niitä lojui kuolleena joka paikassa kun autot oli törmänneet niihin. Autovuokraamot ei yleensä edes anna vuokrata autojaan Kangaroo Islandille koska yleensä niihin tulee jotain lommoja törmäilevistä kenguruista, mutta onneksi me ei törmäilty. Itse en ajanut mutta Aurélielta ja Arnaudilta sujuu tuo vasemmalla ajaminen ihan hyvin. Mitä nyt välillä epähuomiossa pääsi unohtumaan vääränpuoleinen liikenne ja sujahdettiin vastaantulevan kaistalle mutta ei sen kummempaa. Se mikä näissä autoissa voi olla hankalaa on se että niissähän on kuskikin toisella puolella, niin vaihdekeppiä pitää käyttää vasemmalla kädellä ja samoin vilkku on toisella puolella rattia. Ne tuottaa aina vähän sekaannusta mutta hyvin meillä meni.

Kangaroo Islandilla on mm. Australian parhaaksi äänestetty ranta Vivonne Bay (ylhäällä) ja ne uimarannat siellä olikin tosi mahtavat. Ihana turkoosi meri ja valkoiset hiekkarannat. Sääli vaan että siellä on paljon haita suuren hyljekannan takia, ja kelit oli niin kylmät ettei me veteen oltaisi edes uskallettu. Me nähtiin myös suuret hiekkadyynit, nimeltään Little Sahara, jotka on muotoutuneet mysteerisesti keskelle eukalyptusmetsää. Tsekattiin myös muut kengurusaaren nähtävyydet; remarkable rocks on hieno kivimuodostelma ja admiral's arch on kallioon muodostunut kaari.

Meillä kävi mieletön tuuri majoituksen kanssa; saaren toisessa päässä on halpa farmi missä saa majoittua, mutta saarella on kuulemma niin hiljaista tähän aikaan vuodesta ettei mitään tarvi varata. Niin kun me päästiin farmille illalla niin ovella oli lappu että siellä oli täyttä. Oltaisiin voitu nukkua autossakin, mutta meillä ei ollut makuupusseja ja muutenkin oli tosi kylmä. Niin kyseltiin sitten paikallisista mökkikylistä majoitusta, vapaata oli mutta ei alle 150 taalalla! Kunnes lopulta tultiin paikkaan nimeltä Hanson Bay, niillä oli yksi mökki vapaana mutta hinta 170 taalaa, ja ne oli niin ystävällisiä että ne soitteli joka paikkaan ja yritti löytää meille halvempaa majoitusta. Kun mitään ei löytynyt, ne kysyi mikä meidän budjetti on ja antoivat mökin 100 taalalla! Kun me mentiin katsomaan mökkiä, huomattiin että se on ihan valtameren rannalla! Meillä oli sitten tunnelmallinen ilta mökissämme takkatulen ääressä kun kuunneltiin aaltojen kohinaa. Oli tosiaan sellainen olo, että nyt on kaukana kotoa! Siitä etelään on pelkkä Antarktis.

Illalla meillä oli myös hauska kohtaaminen opossumin kanssa. En ole ennen nähnyt opossumeja; ne on hiukan kissaa isompia sööttejä karvaeläimiä. Aurélie ja Arnaud meni ulos terassille myöhään illalla ja muutamaa hetkeä myöhemmin ne ryntäsi hädissään takaisin sisään opossumi kannoillaan. Se oli ihan mielettömän utelias ja peloton, aina kun me raotettiin ovea se yritti päästä sisään. Meillä ei ollut aavistustakaan onko opossumit vaarallisia, ne näyttää tosi kilteiltä mutta mietittiin pureeko se ja saako siitä jonkun trooppisen taudin?! Joten se kärkkyi oven takana ja piti meidät vankina mökissämme koko yön :)

Kuvia kengurusaarelta löytyy osoitteesta http://www.australiankuvia.kuvat.fi/kuvat