juttuja australiasta

olin vaihtarina Australiassa, South Australian osavaltion pääkaupungissa Adelaidessa syyslukukauden 2006.. tässä tarinaa matkan varrelta!

Monday, August 28, 2006

Aussie family program

Eilen oli kiva päivä, koska tapasin australialaisen isäntäperheeni. Yliopisto järjestää ns. Aussie Family Programia, jonka avulla ulkomaalaiset opiskelijat ja paikalliset opiskelijat perheineen voi tavata. Ilmoittauduin siihen innolla, varsinkin kun aitoa australialaista perhe-elämää ei täällä juuri nää. Meidät yhdistettiin sitten perheisiin. Eilen yliopisto järjesti lounasbarbecuen meren rannalla jossain rakennuskompleksissa joka oli koristeltu ilmapalloin ja värilyhdyin, ja meidät oli sijoitettu pöytiin isäntäperheittemme kanssa. Yliopisto tarjosi sitten ILMAISEN barbecue aterian. Mun perheessä on 21 vuotias Catharine joka opiskelee myös UniSAssa, kansainvälistä bisnestä, japania ja kansainvälisiä suhteita ja meillä on itse asiassa yksi sama kurssi! Perheessä on myös 18 vuotias James ja isän nimi on Glen ja äiti Huong. Perhe on aika multikulturelli koska Huong tuli nuorena Australiaan Vietnamin sotaa pakoon ja tapasi tämän Glenin. Yhden toisenkin kansainvälisen opiskelijan piti tulla tälle samalle perheelle (Taiwanilainen tyttö) mutta se ei ilmaantunut paikalle. Oli niin hauskaa tavata oikea perhe, siitä on aikaa kun viimeksi oli sellainen tilanne. Ja perhe on ihan hauska, kun ne innostuu niin ne kaikki alkaa puhumaan yhtä aikaa ja kaikki haluaa selittää jotain tästä maasta. Ne asuu Barossa Valleyssa joka on tosi kuuluisa viinialue Adelaidesta pohjoiseen, 45 minuutin ajomatkan päässä. Mutta Catharine asuu kämppiksensä kanssa lähempänä kaupunkia. Se oli viime vuonna Japanissa vaihdossa niin meillä riitti juteltavaa. Aussie Family Programin ideana on että tällä yhteisellä lounaalla isäntäperheet ja opiskelijat voi tavata ja vaihtaa yhteystietoja, sitten perhe kutsuu luokseen syömään ja tutustumaan. Mutta tämä perhe kutsui mut niille saman tien ja ajettiin Barossaan suoraan lounaalta. Ne oli niin kivoja, veivät mut rantatietä vaikka se kiersi aika paljon, niin että saisin nähdä maisemia. Matkalla katsottiin nähtävyyksiä, mm. Whispering Wall joka on valtava pato Barossassa, ja käytiin yhdellä viinitilalla maistelemassa viinejä jotka oli tosi hyviä, ostinkin sieltä yhden pullon (opin arvostamaan viinejä). Ja ne vei mut vielä jollekin näköalapaikallekin. Ja sitten mentiin niille kotiin. Niillä on paljon kanoja ja kukkoja ja kaksi ihanaa pitkäkarvaista kissaa, Tiger ja Kitty. Ja kultakaloja ja undulaatti. Talo on iso ja sen ne oli itse rakentaneet. Mutta se oli sisältä kylmä, niin kuin varmaan kaikki täkäläiset talot. Mutta niillä oli takka päällä ja hakeuduin aina sen eteen lämmittelemään. Me juteltiin, käveltiin ympäri tilaa, pelattiin biljardia, ihasteltiin Catharinen keramiikkakokoelmaa (se oli ottanut Japanissa keramiikkakurssin ja tuonut kaikki kipponsa Australiaan) ja syötiin. Olin vieläkin täynnä lounaalta ja nämä grillasi pihvejä ja makkaroita, lammasta ja jotain muuta lihaa ja broilerimakkaroita. Kuulemma tyypillistä Australialaista ruokaa. Ja jälkkäriksi oli kahta erilaista Barossalaista kakkua ja ne antoi mulle niitä vielä mukaankin. Ja Catharine antoi mulle yhden keramiikkakipoistaan muistoksi ja Barossalaisia karkkeja tuliaisiksi. Ne lykkäsi mun lautaselle kaksi pihviä ja makkaran, varmaan arvelivat mut nähdessään että kyllä tuolle likalle ruoka maistuu mutta en mitenkään saanut alas kaikkea ja luulen että lihosin päivän aikana vähintään kolme kiloa. Mutta oli silti valtavan kivaa olla siellä toisten kodissa ja kuulla niitten elämästä. En tiedä nähdäänkö me enää, ne sanoi kyllä että olisin tervetullut käymään koska vaan ja viikonlopuksikin kylään ja lupasin kutsua Catharinen kun me joskus mennään ulos jne, mutta katsotaan käykö niin. Opein silti paljon; muun muassa syömään puikoilla ja pelaamaan biljardia. Mun mielestä on tosi kivaa että yliopisto haluaa järjestää meille tällaisen mahdollisuuden tutustua tähän paikkaan koska me opiskelijathan tullaan tänne eri puolilta maailmaa ja tuodaan mukanamme omat tapamme ja kulttuurimme. Jees. Tätä lisää.

0 Comments:

Post a Comment

<< Home