Tasmaniassa satoi lunta!

Etelä-Suomeen on näköjään luvattu lumipyryjä. Tasmaniassakin satoi viime viikolla lunta! Ja mä meen sinne ensi viikolla! Viikonloppuna kävin pienellä ex tempore reissulla Kangaroo Islandilla ja kotimatkalla sieltä tapasin pari rouvaa Queenslandista. Kun sanoin niille että Kangaroo Islandilla oli kylmä, tuli taas sama vastaus "mutta sähän oot Suomesta! Sun pitäis olla tottunut viluun!" Kyllä, siihen tottuu että usein on kylmät ilmat mutta kyllä sitä joka kerta yhtä paljon palelee. Palelemiseen ei totu. Kun on kylmä sää, suomalaiset palelee siinä missä muutkin. Sanoin niille että Ausseissa oon palellut yhtä paljon kuin kotonakin. Suomesta ei tiedetä muuta kuin että siellä on tosi kylmä. Aina saa sanoa että talvella on kylmä, kesällä on miellyttävän lämmintä. "Ai mikä on sulle miellyttävän lämmintä?" kysyi rouvat Queenslandista. "25 on jo ihan jees". Ja siihen nämä naurahti: "25? Se on meidän talvi!" Mä oon kyllästynyt kuulemaan aina samat kommentit!! Mä oon taas tulossa kipeäksi. Neljän kuukauden aikana neljä vilustumista. Tää alkaa olla jo naurettavaa!

Tuba

Exchange Society piti viime perjantaina viimeisen virallisen tapahtumansa. Se oli masquerade ball eli cocktail juhla ja se järjestettiin Adelaiden kasinolla. Kaikki oli tälläytyneitä ja hienoja ja kaikilla piti olla naamio päällä. Aurélie oli Sydneyssä koko viikonlopun joten mä olin Alinan kanssa kotona taas kahdestaan. Lauantaipäivänä me päätettiin mennä katsastamaan Adelaide Aquatic Centre, se on sellainen uimahalli/kylpyläkompleksi. Ja siellä oli sauna!! En ollut ollut saunassa neljään kuukauteen!!! Olihan se vähän pettymys, ei siellä ollut kuin ehkä 60 astetta lämmintä, eikä ollut mahdollisuutta heittää lisää löylyjä, mutta kökötin siellä silti tyytyväisenä kauan aikaa. Tämä uimahalli eroaa suomalaisesta siinä mielessä että kenenkään ei tarvi mennä altaaseen suihkun kautta ja veteen saa mennä vaikka vaatteet päällä jos haluaa. Saunat oli allastilassa niin ettei kukaan pahemmin käynyt suihkussa saunan ja altaaseenmenon välissä, ja pukukoppeja ei ollut. Maksusta tavaransa sai pitää lukollisessa lokerossa, muuten ihmisillä oli kassit ja pyyhkeet altaan reunalla. Taas yksi uusi elämys :)

Oonko jo esitellyt teille Tuban? Se on turkkilainen tyttö jonka perhe asuu Saksassa missä Tuba myös opiskelee. Sen isä oli muusikko ja siitä tulee tämä musikaalinen nimi :) Tuba on täällä myös puoli vuotta kuten mä; mutta ei opiskelemassa vaan itse asiassa avustamassa tutkimusta Adelaiden yliopistolla. Tuba on tosi ihana, valtavan viisas, kiltti ja hauska. Ja sekin tykkää laulaa karaokea :)

Lauantai-iltana menin sen kanssa Glenelgiin kun Pierrickillä ja sen kämppiksillä oli grillijuhlat. Sieltä meidän oli tarkoitus tulla takaisin kaupunkiin illan viimeisellä ratikalla, mutta pari poikaa oli autolla menossa jonkun vaihtarin synttäreille niin me mentiinkin niitten kanssa sinne. Me oltiin siellä vaan tunti ja nämä pari tyyppiä oli niin kivoja että ne heitti meidät sieltä kaupunkiin ja meni itse takaisin juhliin. Tässä vaiheessa meidän oli tarkoitus mennä kotiin Bent Streetille mutta me saatiinkin idea, että mennään ensin PJ O’Briens nimiseen pubiin moikkaamaan Alinaa ja Cameronia koska ne on siellä töissä. Ja siellä on lauantaisin karaokeilta, niin me päätettiin esittää yksi biisi ja se me tehtiin. Jopa kolme tyyppiä ilmoittautui faneiksi :)

Sunnuntaina oltiin tosi australialaisia ja kokeiltiin nurmikkokeilailua. Se on täällä tyypillinen vapaa-ajanviettomuoto erityisesti vanhemman ikäluokan keskuudessa. Siinä on iso nurmikenttä ja joukkue heittää palloja kuin petanquessa yhtä merkkiä kohti ja yrittää saada niin lähelle kuin mahdollista. Mutta mikä tekee tästä vaikeampaa on se että pallot ei ole pyöreitä vaan hiukan ovaaleja, ja se merkitsee sitä että ne voi pyöriä vähän minne vaan.

turvallisuudesta adelaidessa

Adelaidessa on tosi halpaa käyttää taksia. Noin kymmenen minuutin taksimatka maksaa yöllä kuusi euroa. Hitsi vaan että se on vaarallista. Naisten ei kuulemma kannata ottaa taksia yksin, ymmärrätte kyllä miksi. Se on jotenkin hassua koska mulla ei ole koskaan ollut täällä mitenkään turvaton olo, paljon levottomampaa on monesti Suomen Porissa, mutta taksi on ainoa mitä ei suositella. Kuulin yhden esimerkin eräästä miehestä joka oli tulossa baarista vaimonsa kanssa, ja vaimo oli sammumispisteessä. Tämä mies auttoi vaimonsa taksin etupenkille, laittoi oven kiinni ja kiersi auton taakse että menisi itse takapenkille ja siinä samassa taksi kaasutti tiehensä vaimo mukanaan. Tämä tarina ilmeisesti loppui onnellisesti mutta samanlaisia juttuja on kokonainen liuta.
Joillakin vaihtareilla on epämiellyttäviä kokemuksia aboriginaaleista (ne on useimmiten kaupunkien vähäosaisimpia ja hengaa kaduilla jne) kun ne huutelee, haluaa rahaa tai tarttuu suhun kiinni. Joskus heinäkuussa esimerkiksi, kun me yhtenä iltana etsittiin kivaa pubia mihin mennä iltaa istumaan, me mentiin vahingossa johonkin räkälään ja se oli täynnä rönsyisiä aboriginaaleja joista monet alkoholisoituneita.

Aurinko...

... on Australiassa otettava tosi vakavasti. Täällähän ei ole otsonikerroksesta enää paljon jäljellä, ja erityisesti South Australian yllä on tosi voimakas UV-säteily. Monien mielestä aurinko tuntuukin iholla polttavammalta täällä, itse en sitä ole huomannut. Kaikista australilaisista yli 60 prosentilla on ihosyöpä!
Vielä ei rantakausi ole kunnolla alkanut, mutta ihmiset sanoo että kesällä uimarannat on tyhjiä klo 11-15, koska ihmiset haluaa suojautua, ja koska hiekka on niin kuumaa ettei sillä voi kävellä. Ihmiset käyttää oikeasti pitkähihaisia ettei palaisi. Alle 30 suojakertoimista aurinkorasvaa ei ole helppo edes löytää. Koko ajan toitotetaan että täytyy käyttää päähinettä ja aurinkolaseja. Ja jos jopa huulia ei rasvaa UV-suojaa sisältävällä rasvalla, nekin palaa.
Kuulin tytöstä joka oli koko päivän ulkona opiskelemassa, varjossa, mutta paloi silti. Ja kuulin myös yhdestä toisesta joka oli huolellisesti rasvannut kaikki paikat, mutta unohti korvat, ja nehän tietty paloi. Jotenkin vaikea käsittää miten vaarallinen aurinko on. Ja meille, joilla on skandinaavi-iho, se on vielä vaarallisempi. Joillain on auringonvarjoja joiden kanssa ne kulkee, toiset pitelee jotain kirjaa tms. naaman edessä ettei se palaisi. Erityisesti aasialaiset tytöt tekee niin.
Juttelin siitä just yhden kiinalaisen Stellan kanssa; kun se tuli tänne, kaupoista ei löytynyt vaalennusvoidetta, pelkkiä rusketusvoiteita. Hassua että aasialaiset tytöt haluaa olla mahdollisimman valkoisia, länsimaalaiset tytöt haluaa ruskettua :)

unohduksia

Me juteltiin tässä yksi päivä siitä miten jotkut kotoisat ja tutut asiat voi unohtua kun on muissa maisemissa. Ranskan kielessä on sellainen hauska c:n tapainen kirjain, ja joku kysyi Aurélielta mikä sen nimi on. Eikä se enää muistanut! Samoin Alina kertoi että se on usein lomaillut yhdessä tietyssä meksikolaisessa kaupungissa, eikä muistanut enää sen kaupungin nimeä! Mutta mulla on tällä hetkellä unohtamisen ennätys. Olin pari päivää sitten yliopistolla tietokoneluokassa ja mun vereni melkein hyytyi kun kuulin hälinän seasta että joku puhuu suomea jossain mun takana. Toinen kerta neljän kuukauden aikana kun kuulen sattumalta jonkun puhuvan suomea! Mutta kun kuuntelin vähän aikaa niin tajusin että se olikin... japania.

Pidin just elämäni surkeimman esitelmän. Se oli se security-kurssin esitelmä Etelä-Korean puolustuksesta ja se meni tosi huonosti. Olin ymmärtänyt tehtävän hiukan väärin, ja toiseksi en kirjoittanut koko puhetta paperiin ja lukenut siitä suoraan niinkuin muut vaan tein niinkuin kotona on opetettu ja kirjotin vaan avainsanoja niin että puhuisin niistä omin sanoin. No ei siitä sen enempää. Huonosti meni. No onpahan ohi!

Joey-kaveri voitti muuten oikeudenkäyntinsä kämppiksiään vastaan. Se on tyytyväinen, selvä se.

flip-flopit

Matkalla yliopistolle tana aamuna huomasin etta mulla oli jalassa flip-flopit, olalla rantakassi jossa lukee isolla "australia" ja kadessa jaakahvi. Musta on tullut australialainen, lol :D

Nuo kaikki on tosi tyypillisia taalla, luennoilla kaikki juo jaakahvia suoraan tolkista, ja kaikilla on flip-flopit, tai rantatossut, paitsi toimistossa tyoskentelevilla joilla on pukupakko. Flip-flopit (taalla niita kutsutaan nimella "thongs") oli ilmeisesti australialainen keksintokin, ja muistan kun joskus kotipuolessa erehdyin kayttamaan sellaisia kaupungilla, niin ihmiset katseli vahan paheksuen ja kyseli miksi mulla on rantatossut jalassa. Musta on tulossa flip-flop friikki. Taalla niita on niiiiin monenlaisia ja -mallisia!

taasko siellä Suomessa on poltettu kirkko??

On taas sunnuntai ja istun yliopistolla lempisohvallani ja aloittelen kohta seuraavan esitelmän tekemistä. Se on kymmenen minuutin esitelmä security-kurssia varten ja mun pitää siinä tekeytyä Etelä-Korean ulkoministeriksi ja jutella maani puolustuksesta ja mahdollisista turvallisuusongelmista. Mun voi käydä kalpaten mut katotaan nyt miten menee. Tässä alkaa muutenkin tulla loppupaniikki; kahdessa viikossa pitäis tehdä kuusi tutkielmaa!

Lämmin keli jatkuu South Australiassa. Melkein koko maahan on jo asetettu vesirajoitukset; ettei tulisi mitään vesikriisiä, on asetettu määräyksiä miten paljon vettä saa käyttää ja mihin sitä saa käyttää. South Australiassa ei vissiin vielä ole sen kummempia kieltoja, mutta New South Walesissa esimerkiksi ei saa kastella puutarhoja eikä pestä autoja. Jos poliisi käräyttää jonkun pesemässä autoa, siitä tulee 500 taalan sakko saman tien. Maastopalokausi on myös alkanut, pari päivää sitten katsoin uutisista että neljässä eri osavaltiossa palaa jo. Se ei tosiaankaan ole mikään ihme koska se kuivuus on ihan käsittämätöntä. Kun on kaupungin ulkopuolella niin oksat ja muu maasto vaan ritisee askelten alla ja voi vain arvailla minkälaisen räjähdysmäisen tulipalon joku tupakantumppikin saa aikaan.

Torstaina Olli ja mä mentiin helsinkiläisten Ronin ja Thean luo illalliselle. Oli tosi kivaa pitää pieni suomi-ilta ;) me syötiin salmiakkia, mustikkapiirakkaa ja ruisleipää munavoilla. Viikonloppuna oltiin taas turisteja; nähtiin Adelaiden japanilainen puutarha missä oli käynnissä kahdet häätkin, ja kierrettiin kaupungilla shoppailemassa markkinoilla. Tänään mennään barbecuelle. Ostin muuten lennon Tasmaniaan, meen neljän muun vaihtarin kanssa sinne muutamaksi päiväksi kiertelemään parin viikon päästä. Siellä on tosin metsäpalo just nyt, toivottavasti saaresta on vielä jotain jäljellä kun me mennään sinne:)

Aika hurjaa kun kaupoissa on jo kaikkia joulujuttuja, jo lokakuun alussa hyllyille ilmestyi joulukakkuja ja muita jouluruokia, ja joulukoristeita. Tuntuu ihan oudolta, koska yleensä joulu tulee silloin kun ilmat kylmenee ja päivät lyhenee. Nyt menee ihan väärin päin. Älkää muuten vaan lähettäkö tänne mitään joululahjoja. Mun osoite lakkaa toimimasta reilun kuukauden päästä, ja mietin miten saan kaikki kamppeeni Suomeen. Paitsi tonttulakki olis kiva saada;) no ehkä niitä saa täältäkin jostain.

Muutoin on jo aika tottunut eloon Adelaidessa, enää ei paljon hätkäytä jos kadulla joku kulkee vaikka pyjamassa (joillain on tosi erikoinen pukeutumistyyli!) ja oon huomannut että tuntuu ihan luonnolliselta kulkea jalkakäytävän vasenta reunaa, ja tuskastun kun lauma aasialaisia turisteja kävelee väärää puolta vastaan. Vessassa lukko kääntyy eri suuntaan kuin Euroopassa ja ovet aukeaa aina sisäänpäin. Sitä en vielä oo testannut, pyöriikö vesi lavuaarissa tosiaan eri suuntaan kuin pohjoisella pallonpuoliskolla, kuten kaikki väittää. Miten se voi olla mahdollista?! Hauskin huomio pitkään aikaan on se että puolikuu ei täällä ole ( - muotoinen. Täällä puolikuu on vaakatasossa, kuin hymysuu. Totta se on, mulla on kuvia todisteena! :) yksi juttu minkä oon noteerannut jo pitkään on se että australialaiset hermostuu jos kävelet ihan niitten takana. Eikä tarvi edes olla pimeällä kujalla tai mitään, riittää kun olet kiireisellä kävelykadulla keskellä päivää ja menet ihan jonkun lähellä, ne rupeaa heti vilkuilemaan hermostuneina olan yli. Toimii joka kerta! :D

Huomenna on Jasmine-siskon neljästoista syntymäpäivä, onnittelut Miinelle!!!!!!!

tanaan on kuuma

Tuomakselle kiitos kommentista ja tervetuloa Australiaan!! Tanne vaan, oikein hyva valinta :)

Kaverillani Joeylla on ongelmia kamppistensa kanssa, itse asiassa ne haastoi sen oikeuteen ja ne sanoi etta Joey on uhannut tappaa ne. Mika todennakoisesti ei ole totta mutta minkas teet. Iso sotku! Joten pari meista sen vaihtarikavereista menee ylihuomenna todistajiksi, ja Aurelie, Alina ja ma kirjoitetaan nyt lausunnot sen luonteesta. Huhhuh. Onneksi meilla ei ole mitaan asuntohuolia. Joey sanoi etta jos se voittaa niin se haastaa ne takaisin. Taalla kuulemma yksi jos toinenkin haastaa kamppiksensa tai vuokranantajansa oikeuteen, melkein jokainen on jo ollut siina tilanteessa.

Tanaan on kuuma. Oltiin Alinan kanssa Torrens-joen rannalla juoksemassa aamukahdeksalta mutta ei siita oikein mitaan tullut kun oli niin lammin. No, ei sovi valittaa, on taalla jo tarpeeksi jaadyttykin :)

ensimmäiset haivaroitukset

Adelaidessa on palauduttu lomasta aika hyvin. Alkaa tuntua koko ajan kotoisammalta. Ja koska mulla ei ole enää kuin 1,5 kuukautta Adelaidessa jäljellä, on tämä vaihe että yrittää nähdä paljon uusia paikkoja jne. Ja moniin paikkoihin liittyy jo nyt paljon muistoja. Yhdessä kahvilassa on erityisen hyvää jätskiä, yhdessä kaupassa soi tosi helposti varashälytin, ja näitä juttuja jos tiedätte mitä tarkotan. Alkaa muuten olemaan aika hikiset tunnelmat. Takkia ei oikeastaan enää tarvi, ja keskiviikoksi on luvattu 40 astetta!! Luulen että mut löytää silloin rannalta ;) aurinko pitää vaan täällä ottaa tosi vakavasti, paloin jo kerran. Muuten, haivaroituksiakin alkaa jo tulla. Tämä luki pari päivää sitten uutisissa (ABS news):

Public warned of shark sightings
There have been more than 12 confirmed sightings of great white sharks on South Australian coastlines in the past month. The sharks have been sighted most recently on regional coastlines, including Spencer Gulf, Coffin Bay and Streaky Bay.
The general manager of fisheries with the Primary Industries Department, Mark Lewis, says with rising temperatures and people heading to the beach early, the public has to take care.
"This is only a small snapshot of what is happening ... and obviously there are many sightings that aren't reported and obviously there's no way of knowing where sharks are," he said.
"Although we do know where there are large congregations of fish there'll always be predators such as sharks that will hang around."

Autiomaa

Australia on pullollaan matkanjrjestäjiä jotka vie porukkaa ei ainoastaan autiomaahan, vaan myös Great Ocean Roadille, itärannikolle ja Tasmaniaan. Me haluttiin nähdä punainen kivi kun täällä kerran ollaan, mutta autiomaahan on tosi vaarallista mennä jos ei tunne paikkoja, niin arveltiin että olis parempi ottaa valmis matka ettei tule mitään kommervenkkejä. Se ero siinä silti on että yhtäkkiä ei voi pysätä ottamaan kuvia hauskoista liikennemerkeistä taikka tien vieressä ryömivistä liskoista. Se oli mahtavinta kun ajettiin omin nokkinemme Melbourneen. Jos vaikka nähtiin tienviitta jossa luki "vesiputous 3km" niin saatettiin päättää että käydäänkin katsomassa se jne. Mutta toisaalta, kun on oma opas mukana niin matkasta saa eri tavalla enemmän irti ja se tietää mitkä jutut on must. Meidän oppaan nimi oli Ben ja se on tosi rento (kuvassa alla liskon kans). Sen bussissa oli vaan yksi sääntö: täytyy pitää hauskaa. Ja me pidettiin. Välillä kaikki tanssi keskellä bussikäytävää kun Ben räpläsi bussin valoja päälle ja pois.

Meitä oli siis 21 henkilöä tällä reissulla, useimmat ulkomaalaisia opiskelijoita tai nuoria reppureissaajia, mutta oli siellä yhden vaihtariopiskelijan äitikin sekä 65-vuotias Anton. Anton oli ihan best. Se oli ihmeen ketterä ja kun oltiin mm. maastopyöräilemässä se ohitti mutkin ylämäessä kun siellä puhisin.

Me siis ajettiin autiomaan läpi. Punaista hiekkaa ja kuivaa erämaata oli joka puolella. Ulurun lähistöllä oli yllättäen aika vehreää, puskia ja kasvejakin, mutta kun mennään etelämmäs, kasvillisuus on jo aika vähäistä. Kuumuus oli välillä aika tukala. Ja nyt ei ole vielä edes kesä. Saksalaisen tytön äiti, joka oli mukana, sai jonkin sortin lämpörasituksen ja vain makasi kokonaisen päivän varjossa märkä rätti niskassa.

Me yövyttiin välillä teltoissa, välillä taivasalla. Täällä on sellaisia "swag" nimisiä jutskia joissa nukutaan. Se on kuin jättimäinen makuupussi mutta telttakankaasta ja sinne mennään makuupussin kanssa sisään. Suojaa ihan hyvin tuulelta. Yötkin oli suht lämpimiä. Joskus yöllä kuuli kuinka dingot ulisi jossain kaukana. Yllättävän vähän ötököitä muuten nähtiin. Suomen metsissä oon nähnyt paljon enemmän kaikkia inhottavia otuksia. Täällä pahinta oli kärpäset. Kuumuuden vielä kestää mutta kärpäsiä ei. Ne pyrkii epätoivoisesti silmiin, korviin, nenään ja suuhun. Ehkä siksi että ne etsii kosteutta? Se oli ihan hirveää. Niiltä ei saanut rauhaa kuin yöllä.

Eka päivä me oltiin King's Canyonilla noin 500 km Alice Springsistä. Tehtiin pieni haikki kanjonissa, hienot näköalat. Toinen ja kolmas päivä oltiin Ulurulla. Sen nimi oli ennen Ayers Rock mutta sitten paikka annettiin takaisin Ananguille ja alkuperäinen nimi Uluru otettiin takaisin käyttöön. Uluru on kyllä hieno ilmestys ja se kannattaa katsastaa jos on sielläpäin. Me nähtiin se ekan kerran kun se kohosi kaukana hämärässä ja ei voinut muuta kuin ihmetellä. Kuten kaikissa paikoissa nykyään, Ulurullakin on turistien lomakeskus siellä vieressä ja viiden tähden hotellit ja kaikki. Itse kivi on mahtava, 350 m korkea, 3,6 km x 2,4 km suuri punainen järkäle. Se on siitä erityinen että se on maailman toiseksi suurin yksittäinen kivi. Vain kolmasosa siitä näkyy maanpinnan yläpuolella. Länsiaustraliassa on vielä suurempi kivi mutta se ei ole kuuluisa.

Olin ajatellut että olis kiva kiivetä Ulurun päälle mutta muutin mieleni kahdesta syystä; se on aboriginaaleille valtavan pyhä ja ne toivoo ettei sen päälle kiivetä koska ne todella loukkaantuu siitä. Kuulemma sama jos menee moskeijaan kengät jalassa tai pomppii kirkon alttarilla. Toiseksi, Ulurulle kiipeäminen on vaarallista. 35 ihmistä on jo menettänyt henkensä kun ne tippuu sieltä alas. Sen seinämä on erittäin jyrkkä ja sinne on laitettu ketju kiipeämistä helpottamaan. Kiven kylkeen oltiin laitettu laattoja; Ulurulta tippuneiden ihmisten nimet.

Ulurulta ei myöskään saa viedä kivenpalasta kotiin muistoksi. Monet turistit pöllii sieltä silti kiviä mutta ne kuulemma postittaa niitä takaisin koska ne tuo niille niin huonoa onnea. Ennen en oikein käsittänyt miten merkittävä tämä paikka on juuri aboriginaaleille. Koko alue pulppuaa niitten uskomuksia ja tarinoita. Jotkut osat siitä kivestä on niin pyhiä ettei niistä saa ottaa kuvia. Kiven ympärillä suoritetaan vieläkin seremonioita ja rituaaleja. Joten turistit jotka kiipeilee sen päällä on oikeastaan aika röyhkeitä. Joka tapauksessa, kun me oltiin siellä niin kiipeilyreitti oli suljettu koska lämpötila oli yli 36 astetta ja se on turvallisuusraja. Lisäksi huipulla tuuli tosi paljon ja kiipeäminen olis ollut liian vaarallista. Me käveltiin silti sen ympäri 9,4 km.

Herättiin klo 4:30 molempina aamuina että nähtäisiin auringonnousu ja nähtiinkin monet upeat auringonnousut ja -laskut. Otin varmaan 200 kuvaa siitä kivestä! Yularan kansallispuistossa, siellä missä Uluru on, on toinenkin upea ilmestys nimeltään Kata Tjuta mikä on monen valtavan kivenjärkäleen ryhmittymä, ja se on aboriginaaleille vieläkin pyhempi paikka. Vaellettiin sen ympärillä 7 km. Meillä oli paljon kiipeämistä koko ajan, ja pelkäsin koko ajan Anton-papan puolesta, että se tipahtaa alas tai jotain, mutta se pärjäsi hienosti. Meidän piti tehdä kaikki haikit ennen klo 10 aamulla, auringon takia. Keskipäivällä on liian kuuma. Ja jos ei juo tarpeeksi vettä käy pian köpelösti. Joka tuntia kohden on juotava vähintään litra vettä.

Opittiin paljon myös aboriginaalikulttuurista, nähtiin ne puut mistä ne tekee bumerangeja ja kuultiin miten ne tekee tulta ja kuinka ne löytää vettä autiomaassa. Suuria alueita Australian keskiosassa on palautettu aboriginaaleille ja niille ei muut saa edes mennä maksamatta lupamaksua.

Neljäntenä päivänä sanottiin hei Ulurulle ja ajettiin 700 km alas South Australian puolelle Coober Pedyyn. Matkalla sinne pysättiin aboriginaalien alueella. Poikettiin päätieltä ja ajettiin möykkyistä hiekkatietä 20 km. Pelkkää autiomaata - puskia, pari kuivaa puuta, punaista hiekkaa joka puolella. Sitten ympärillä alkoi näkyä roskia, ruostuneita autonromuja jne.. enemmän ja enemmän. Me luultiin että meidät oli tuotu kaatopaikalle. Sitten tultiin kylän keskustaan; muutama peltinen hökkeli, koulu jota ympäröi korkea rauta-aita. Muutama kulkukoira makasi nääntyneenä auringon paahteessa. Täällä oli yksi monista aboriginaalien yhteiskunnista keskellä kuuminta autiomaata, väh. 3 tuntia lähimmästä kylästä. Mä en ole ikinä nähnyt sellaista kurjuutta omin silmin. En voi käsittää miten huonosti aboriginaalit on onnistuttu integroimaan kunnon kaupunkeihin. Kuinka Australian tasoisessa maassa voi olla näin surkeita slummeja?? Näillä ihmisillä ei ole töitä, mitä ne nyt tekee jotain pikkuhommia yhteiskunnassaan ja saavat ilmeisesti valtiolta jotain sosiaaliturvaa. Me mentiin tähän kylään visiitille koska siellä on ns. taidekauppa. Aboriginaalit tekee siellä taideteoksia ja myy turisteille. Myös taidekauppaa ympäröi rautakalterit. Rikollisuus on varmaan niin suuri. Alkoholiongelmia on niin paljon ettei koko alueelle saa tuoda alkoholia ollenkaan. Ateljeessa työskenteli muutama aboriginaaliartisti, niillä oli päällä rähjäiset verkkarit eikä ne katsoneet meihin. Meille opetettiin että niille voi sanoa "palja" tervehdykseksi. Missään päin kylää ei saanut valokuvata. Reissu siihen köyhään kylään kosketti meitä kaikkia. Kaikkihan tietää että täällä on tällainen ongelma, mutta mä en ollut tiennytkään miten älyttömän kipeä ja arka asia se on tänäkin päivänä.

Illalla saavuttiin Coober Pedyyn, joka on pieni kunta 700 km Adelaidesta pohjoiseen. Se on oudoin kaupunki jonka oon ikinä nähnyt. Coober Pedy on kirjaimellisesti autiomaan keskellä, pelkkää hiekkaa ja kiveä. Siellä on 3500 asukasta (47 eri kansallisuutta) ja lähimpään kylään on useiden tuntien ajomatka. Kun me tultiin sinne se näytti ihan joltain aavekaupungilta koska siellä ei näkynyt ristin sielua, pelkkää hiekkaa. Ei ruohikkoa missään, eikä puita. Coober Pedy perustettiin koska siltä alueelta löytyy valtavasti opaalia, 80% koko maailman opaalista tulee sieltä. Koska siellä on niin älyttömän kuumat kesät, paikalliset rakentaa maan alle. Me yövyttiin maanalaisessa hostellissa, nähtiin maanalainen kirkko ja useimmat talotkin on maan alla. Siellä on niin paljon vilpoisampaa, ja se on kuulemma halvempi rakennustapakin. Niissä rakennuksissa, jotka oli maan pinnalla, oli valkoiset katot ettei sisällä paahdu. Me mentiin sinä iltana ulos maanalaiseen baariin. Käytiin myös opaalimuseossa ja myymälässä ja ostin opaalikaulakorun ja sormuksen. Jos asuisin siellä, kyllästyisin kuoliaaksi koska siellä kaikki jutut pyörii opaalin ympärillä ja mulla menisi hermot opaaliin. Opaalikauppoja ja opaalimuseoita on enemmän kuin muita kauppoja. Meillä oli pieni sightseeing siellä ja nähtiin mm. paikallinen koulu. Sen pihassa oli yllättäen nurmikko, ja kun me se nähtiin, kaikki hihkui innoissaan koska me ei oltu nähty mitään vihreää sitten Melbournen. Coober Pedyssä on isoja hiekka-/sorakenttiä jotka on olleet opaalinkaivuupaikkoja. Nykyään turistit saa kömpiä siellä ja etsiä opaalia. Viikko sitten joku turisti löysi sieltä yhden 4000 taalan arvoisen opaalikimpaleen, ja mehän tongittiin soraa ihan innoissamme äkkirikastumisen toivossa, mutta ainoastaan Gail teki löydön, pieni sentin pituinen valkoinen opaalimurunen. Oli sanoinkuvaamattoman kuuma, hengitettiin pölyä kengät täynnä kiviä. Loppujen lopuksi löydettiin enemmän opaalia yhden kaupan kukkaruukusta!

Loppureissu meni nopsasti, nähtiin mm. maailman pisin aita, 5000 km (ennen yli 9000 km) pitkä dog fence joka pystytettiin pitämään dingot poissa South Australian lammasfarmeilta. Yksi yö vietettiin William Creekissä joka on maailman syrjäisin kunta, ja siellä on vain 12 asukasta. Mieletöntä. Pari tönöä ja pubi. Ja ennätysmäärä kärpäsiä. Ei voinut tehdä mitään kärpästen aikaan, ei edes juoda vettä koska silloin ne näki tilaisuuden päästä suuhun. Yksi yö oltiin myös South Australian ihanassa Wilpena Poundissa jossa olin ollut vain pari viikkoa aiemmin bushwalkilla. Wilpena kuuluu Flinders Rangesin vuoristoon ja se on kaunis paikka. Kuvattiin niin paljon kuin muistikortteihin mahtuu. Ja nyt on reissu ohi, se onnistui täydellisesti. Ja taas ollaan Adelaiden arjessa, tuntui kuin olisi kotiin tullut! :)

Alice Springs

Melbournesta meidän matka jatkui Alice Springsiin. Se on ehkä isoin Australian keskiosassa sijaitseva kaupunki, asukkaita 22 000 ja meno tosi uneliasta. Lento Melbournesta kesti kolme tuntia, ja jo kun laskeuduttiin Aliceen niin tunsi kuinka paahtava kuumuus iski vastaan. Meillä sää oli 32 astetta ja kesällä lämpötila nousee helposti 45:een. En kestäisi yhtään kuumempaa, myöhemmin keväällä tai kesällä en sinne kyllä voisi mennä.

Yllä Alice Springs by night. Kuva otettu Anzac-nimiseltä kukkulalta.
Meillä on alkuperäinen matkaporukka vähentynyt koko ajan, autiomaahan lähti mun lisäkseni Aurélie ja Pierrick Ranskasta, Joe ja Gail Usasta sekä Ashley Usasta ja Miguel Itävallasta liittyi meidän seuraan Alicessa, ne oli olleet ekan lomaviikon pohjoisessa Darwinissa. Alicessa meillä oli aivan ihana hostelli; kaikki tilat oli ulkona, näki että siellä on enimmäkseen lämmintä. Ja keskellä sisäpihaa oli uima-allas. Se päivä me löhöiltiinkin sitten altaalla, ja tehtiin pieni kierros Alicessa. Vaikka siellä on noin viisi katua, me onnistuttiin jotenkin eksymään.

Kuvassa Pierrick, Aurélie, Joe, Gail, Ashley ja mä.
Alice Springs on keskellä autiomaata, ja eka syy miksi en asuisi siellä on ötökät ja kärpäset. Illalla hostellille palatessamme nähtiin ainakin kymmenen torakkaa jotka kipitti jalkakäytävällä, ne on niin inhottavia! Ja meitä ympäröi koko ajan kärpästen parvi joka yrittää päästä silmiin ja suuhun. Kuumuus oli myös valtava, jopa illalla oltiin pelkissä shortseissa ja vielä viideltä aamullakin, kun meillä oli herätys outback reissua varten, oli tosi lämmin.

Alicessa asuu myös paljon aboriginaaleja. Oon nähnyt niitä jo jonkin verran Adelaidessakin, monesti aika surullinen näky koska useimmat on kaduilla pullo kädessä, ja ne on selvästi niitä vähäosaisimpia täällä. Myös Alicessa meitä vastaan kulki monesti aboriginaaliperheitä, monet paljain jaloin rähjäisissä vaatteissa. En tiedä missä ne asuu, monet hengaili vaan penkeillä ja näin. Jotenkin siellä on myös aistittavissa jotain vihamielisyyttä valkoisten ja aboriginaalien välillä. Joskus huudellaan jotain suuntaan tai toiseen, ja meitä varoitettiin että ennen iltakahdeksaa kannattaa palata hostellille. Meidän ilta kuluikin ihan rauhallisissa merkeissä hostellilla. Mentiin ajoissa nukkumaan ja valmistauduttiin kahdeksan päivän autiomaamatkaa varten: ladattiin kameroiden akkuja, täytettiin vesipulloja ja pestiin pyykkiä.

Kaverit laittaa kommenttia Alice Springsistä:

Too many big bugs, I'm afraid!! Aurélie

Alice Springs is very hot. I now have a ma chérie, Aurélie. Now it is dark. And a dry river runs through it. Joe

I love that it is so hot. I am sweating my ass off... literally my ass is sweating ha ha. Gail

Met up with these 5 exchange students - love'em. Been to Darwin - amazing waterfalls. Alice Springs - bugs, a few people, great weather. ps. I love swimming. And Heidi. Ashley

Drinking beer at 9 in the morning at 32 degrees makes you really drunk. I haven't taken my bathing suit off for three days. Miguel

I'm so excited! We're leaving tomorrow morning for I'm sure one of my most amazing trip. I'm glad to do it with you guys. I like this weather (32 degrees), I feel like in holidays. Pierrick

Melbourne

Neljän päivän ahkeran ajelun jälkeen päästiin perille Melbourneen. Se on tosi nasta city, Australian toiseksi suurin kaupunki. Asukkaita on siellä 3,5 miljoonaa mutta se ei tunnu niin isolta koska keskusta on aika kompakti. Adelaiden jälkeen tuntui että oltiin tultu kunnon metropolikseen, pilvenpiirtäjät vaan kohoilee joka puolella ja siellä on jotenkin suurkaupunkifiilis. Neljä päivää oltiin siellä, meillä oli aika cool hostelli keskustassa missä sai ilmaisen iltapalan/päivällisen joka ilta. Ja koko hostellissa yksin oli muutenkin enemmän menoa kuin missään pikkukaupungissa missä pysättiin matkan varrella!

Päivät kului Melbournea tutkiessa ja kuvia räpsiessä. Neljä päivää on enemmän kuin tarpeeksi sinne, koska siellä ei sinänsä ole paljon nähtävyyksiä kuten vaikka Sydneyssä oopperatalo jne, vaikka elämää ja tekemistä siitä kaupungista silti löytyy. Kierrettiin siis jalat rakoilla kaikki museot, näyttelyt ja ihanat ostoskeskukset. Aika rankkaa koska iltaisin piti tietty päästä ulos. Yhtenä iltana mentiin Ollin ja sen kaverin Warwickin kanssa Melbournen kasinolle juhlimaan. Oli aika hienoa, se on eteläisen pallonpuoliskon isoin. Pojat pelasikin vähän ja voitti 10 taalaa.

Se oli myös tosi kivaa että Linda ja Heidi meidän yliopistosta, ketkä on vaihdossa Melbournessa, ehti tavata mut ja vaihdettiin vähän kuulumisia. Nähtiin myös IMAX leffateatteri missä on 3D leffoja ja maailman isoimmat screenit, St Kildan ranta ja akvaario rauskuineen ja haikaloineen. Melbourne on tosi mukavan oloinen- silti oon ihan onnellinen siitä että oon vaihdossa Adelaidessa koska kokonsa puolesta siihen on helpompi samaistua ja tuntea olevansa kotona siellä, toisin kuin suureen miljoonakaupunkiin. Adelaidessa on myös selvästi halvemmat hinnat. Meillä oli Melbournessa ihan hyvä sääkin itse asiassa, vaikka sanotaan että siellä voi olla neljä vuodenaikaa yhden päivän aikana. Melbournessa 16 hengen porukkamme hajaantui eri suuntiinsa, jotkut meni takaisin Adelaideen, toiset Sydneyyn tai Brisbaneen, itse jatkoin neljän muun kanssa keskelle Australiaa autiomaahan seikkailemaan.

Great Ocean Road

Heippa!! Täällä ollaan taas, takaisin Adelaidessa! Tultiin eilen kotiin lopen uupuneina mutta tosi onnellisina. Kahden viikon reissailu ja melkein 4000 km autotietä takana. Ei voi muuta sanoa kuin että oli aivan mahtavaa!! Alkaa pikkuhiljaa hahmottua miten valtavan iso tämä maa on, ja miten paljon ihmettelemistä täältä löytyy. Nähtiin tosi paljon; kaikkea sademetsistä autiomaahan. Mutta kivaa silti olla taas Adelaidessa, tuntui kuin tulisi kotiin ja tietty oli jo vähän ikävä Adelaideen jääneitä kavereita.

Meidän matka alkoi siis road tripillä, ajettiin autoilla Melbourneen kuuluisaa Great Ocean Roadia pitkin. Nimen mukaisesti tie menee valtameren rantaa pitkin, ja näköalat oli uskomattomat. Kuvassa yllä koko tien kohokohta ja tunnetuin nähtävyys 12 Apostles.

Meitä oli siis 16 matkaajaa tällä road tripillä, kaikki ulkomaalaisia opiskelijoita paitsi kaksi oli australialaisia. Kulkuneuvonamme meillä oli kaksi vuokrattua henkilöautoa ja toisen aussin pakettiauto. Ajettiin Melbourneen neljä päivää ja pysähdyttiin matkan varrella eri nähtävyyksissä, oltiin muun muassa tutustumassa luoliin ja ryömittiin siellä, katsastettiin eri kansallispuistoja vesiputouksineen, bongattiin valas ja ihailtiin isoimpia koskaan näkemiäni aaltoja meren äärellä. Me yövyttiin pikkukaupungeissa matkan varrella, ja ne oli hauskoja koska me mentiin illalla ulos ja tanssittiin paikallisten saapasjalkakyläläisten kanssa humppabändien tahtiin. Yövyttiin hostelleissa missä tavattiin paljon holiday workereita ja rinkkamatkalijoita.

Kuvassa Olli ja minä jossain Apollo Bayn ja Torquayn välillä. Nähtiin muuten matkalla paljon jänniä eläimiäkin, mm. emuja, papukaijoja, opossumi, joku iso lisko ja echidna, kuollut mustekala, kettu ja vompatti, ja ajettiin kengurunkin yli. Tämä oli myös eka kertani South Australian ulkopuolella. Suurin osa Great Ocean Roadista on Victorian osavaltiossa, ja ero South Australian (SA) ja Victorian välillä on tosi suuri. Victoriassa sää on tunnetusti huonompi, mutta siellä on myös paljon vehreämpää ja siellä on myös sademetsiä. SA on tosi kuiva, maasto on paljon ruskeampaa ja karumpaa. Kaunista silti.

Ja tässä taas yksi Great Ocean Roadin upeista pysähdyspaikoista. Turistioppaani mukaan tie kuuluu maailman kauneimpiin reitteihin, ja se ei ole mikään ihme. Me nähtiin toinen toistaan upeampia rantoja ja mielettömiä aaltoja. Paljon hauskoja hetkiä jää mieleen, juostiin mm. aaltoja pakoon Bells Beachilla ja pelattiin hippaa keskellä yötä Apollo Bayn rannalla, eikä tietty unohdettu viininmaistelua. Ajettiin paljon, mutta autossa istuminen ei kertaakaan pitkästyttänyt kun keksittiin paikkoja missä pitäisi käydä ja mitä voisi nähdä matkan varrella. Mikään ei oo hienompaa kuin se vapaudentunne kun sulla on auto, kartta ja Australia!