Sydney

Pieni vaihtariporukkamme jatkaa Sydneyn tutkiskelua!! Kaksi on jo lahtenyt ja mun vuoro on liian pian :( Sydney (tai lempinimeltaan Sin City) on mahtava! Tosi hieno paikka ja varsinkin sataman alue oopperataloineen on ihana. Ma tykkaan. Tapaninpaivana me mentiin Bondi Beachille, Sydneyn kuuluisimmalle rannalle. Se on kylla ihan jees muttei mitaan itarannikon upeitten hiekkarantojen rinnalla. Me juteltiin just siita etta on ehka vaarin Bondi Beachia kohtaan nahda se Queenslandin ihanien aurinkorantojen jalkeen... me ollaan nahty niin monta rantaa etta jos hiekka ei oo ihan vitivalkoista ja vesi turkoosia, se ei oo kummoisempi ranta. Joten Bondi on ihan jees. Nahtiin telkkarista etta Paris Hilton oli siella eilen, ei kuitenkaan tormatty. Me katsastettiin myos Manly beach jonne mennaan lautalla satamasta. Ma tykkasin Manlysta enemman, kuitenkin sama juttu eli aallot oli aivan liian voimakkaita ja tuuli niin kovaa etten uskaltautunut veteen. Taalla ei oo ollut mikaan hirvea helle, noin 20-25 astetta joka paiva ja Cairnsin jalkeen se tuntuu jopa kylmalta. Nyt vahan harmittaa ettei oo tullut kokeiltua surffausta. Mietittiin aina etta Bondissa ehtii kokeilla mutta ne aallot on liian suuria aloittelijalle, jopa uimaan en menisi koska aalto paiskaa sut meren pohjaan, ja kun oot paassyt takaisin pintaan ja loytanyt uikkarisi jonka aalto repi paaltasi ja saanut taas happea keuhkoihin, seuraava aalto paiskaa sut takaisin pohjaan ja sama prosessi alkaa alusta. Tai ehka mulla ei ole ihan oikea tekniikka. Joka tapauksessa lahden ausseista kokeilematta surffausta, ja se on kieltamatta hapea.

Tyhjensin eilen Australialaisen pankkitilini ja kortti leikattiin kahtia. Mulla on nyt virallisesti rahat loppu, seitseman dollaria kukkarossa. Suomalaisella kortilla voisi nostaa rahaa suomal. tililta, mutta hitsi vie kun kortti ei ole enaa voimassa ja uusi kortti on lahetetty kotiosoitteeseen. Ja Visan tunnuslukua en muista. Kuten huomaatte en ole suunnitellut budjettiani kovin hyvin ;) mutta ei hataa, kylla tama tasta. No worries :) Matkatavarakilojen kanssa voi tulla ongelmia, ei mitaan toivoa etta puolen vuoden kamat painaisi vaan 20 kiloa, ja lentoyhtiot ei todellakaan jousta. Postitin jo 10 kg Suomeen mutta rinkka on vielakin noin 27 kg. Taytyy kokeilla kaikkia nikseja, eli: a) porata check-in tyypin edessa niin kauan etta se kyllastyy ja antaa periksi tai b) pukea kaikki vaatteet paalle ja tulla Suomeen Michelin paksukaisena tai c) tunkea kaikki kasimatkatavaroihin ja roikottaa kymmenta pussukkaa ja nyssykkaa ympariinsa. Eikohan nama tepsi.

Me mentiin eilen oopperatalokierrokselle. Se maksoi 14 taalaa ja oli kiinnostava. Siella on sisalla viisi salia eri tilaisuuksia varten, ja siella esitetaan paljon muutakin kuin oopperaa ja balettia, itse asiassa kaikkea muuta paitsi musikaaleja. Jopa painimatsi on siella kuulemma nahty. Opas sanoi muuten mielenkiintoisen jutun talon rakentamisesta; sehan oli kilpailu mihin sadat arkkitehdit ympari maailmaa osallistui ja koko homman voitti tanskalainen mies. Mutta tuomaristossa oli yksi suomalainen ja ilman hanta koko oopperatalo ei nayttaisi samalta; nimittain tama suomalainen tuomari tuli myohassa kokoukseen jossa voittajasta paatettiin. Tassa vaiheessa muut tuomarit oli jo hylanneet tanskalaisen arkkitehdin idean koska ne piti sita liian radikaalina, mutta suomalainen tuomari ylipuhui tuomariston ja niinpa tama ehdotus voitti.

Oon muuten saanut tulokset kursseistani Adelaidessa. Meni todellakin yllattavan hyvin verrattuna siihen miten vahan toita tein!! Taalla on kaytossa sellainen arvosanasysteemi etta HD eli High Distinction on paras, ja siita mennaan alaspain (jos oikein muistan nama eli): D eli Distinction, C eli Credit, P2 eli Pass 2 ja Pass 1. Ja sitten on tietty F eli Fail. Sain kahdesta kurssista D:n ja kahdesta C:n. Me ollaan tultu siihen tulokseen etta ne kohtelee vaihtareita todennakoisesti paremmin :)

Australia ja ymparistokysymykset

Kun tulin tänne, teki oikein kipeetä heittää purkit ja tölkit samaan roskikseen biojätteiden paperiroskien kanssa. Siihen alkaa valitettavasti tottua. Kierratys ei ole kaytannossa mahdollista taalla. Adelaidessa meidan talon alakerrassa oli iso roskis mihin heitetaan kaikki jatteet, paitsi pullot ja muoviset maitotolkit jatetaan yleensa johonkin reunustalle ja sielta ne poimitaan erikseen. Pulloissa on kylla viiden sentin pantti, mutta sita ei saa rahana itselle kuten kotipuolessa.

Menin leffaan tassa joku paiva, katsomaan "the Inconvenient Truth" joka kertoo ilmaston lampenemisesta. Kasvihuoneilmio on erityisesti Australialle tosi ajankohtainen asia. South Australiassa kuivuus pahenee vuosi vuodelta ja uusi siita johtuva ongelma on se etta moni maanviljelija tappaa itsensa. Niin ja kaikki pyorremyrskyt sun muut lisaantyy trooppisissa osissa. Oon kuuden kuukauden aikana syonyt yhden banaanin, koska aiemmin tana vuonna pyorremyrsky tuhosi Queenslandin banaaniviljelmat ja jaljella olevien banaanien hinnat nousi pilviin. Pahimmillaan sai pulittaa yli 18 dollaria kilolta. Ehka mainitsin tasta jo? En muista.

Otsonikerroksesta ei ole taalla paljoa jaljella myoskaan. Aina kun katson taalla uutisia, niissa kasitellaan naita ymparisto-ongelmia jotenkin. Australia on todellakin huomannut mihin suuntaan taalla on asiat menossa ja kayttaa jo nyt valtavasti rahaa naitten ongelmien ratkaisemiseksi. Nykyiseen hallitukseen ei nakojaan olla kovin tyytyvaisia, mutta joittenkin mukaan ihmiset ei silti ole muutoshaluisia aanestamaan toisin.. Pistaa miettimaan miksei Australia ole ratifioinut Kioto-protokollaa!!! Tietty ei, koska USAkaan ei ole. Autokulttuuri on taallakin aika vahva ja useimmat opiskelijat korottelee yliopistolle omilla autoillaan. Keskustassa on parkkeerausongelmia ja taalla on paljon isoja maisemaa rumentavia parkkihalleja joka paikassa. Ja ne on sikakalliita.

Joukkoliikenne... hmm... kylla se toimii. Mutta junat on hitaita, puksuttaa 70 km/h eika ne aina ole vaihtoehto omalle autolle... niin ja kansainvalinen opiskelijakortti ei kay joukkoliikenteessa eika aina muissakaan opiskelija-alepaikoissa, ja mullahan on South Australialainen opiskelijakortti mutta se kay vain South Australiassa.

PS. Aiemmin kevaalla meilla oli wilderness-kurssimme puitteissa testi missa katsottiin kuinka monta maapalloa tarvitaan jos kaikki kuluttaisi kuten mina. Mun tulos oli kolme. Keskivertoamerikkalaisen tulos on kahdeksan!

pari kuvaa itarannikolta...

tapaninpaivaa!

Hauskaa Joulua!!

On joulupaiva ja Sydney on aika hiljainen! Pari paivaa on nyt oltu taalla. Iso ja upea kaupunki! Eilen kierreltiin vahan ympariinsa ja kaytiin Paddy's Marketissa missa on halpaa tavaraa ja illalla vietettiin joulua niin hyvin kuin nyt hotellissa voi. Korkattiin kuohuvat hotellilla ja avattiin lahjapaketteja, ja mentiin sitten espanjalaiseen ravintolaan ja sielta yhteen pubiin tanssimaan livebandin saestyksella. Tosi erilainen joulu! Ja tanaan me aloitettiin joulupaiva lahikahvilan aamiaisella, sitten kaveltiin kaupunkiin oopperatalolle ja kuljettiin Harbour Bridgen yli. Kaytiin myos uteliaisuudesta kurkkaamassa katolista joulumessua St Maryn kirkossa. Kovin on nattia, tosin taas niin iso mesta etta pieni kodikas Adelaide tuntuu vielakin parhaalta vaihtoehdolta vaihtarille mun mielesta. Ma luulin etta viimeistaan jouluna tulis koti-ikava kun sita ei vieta perinteisella tavalla. Mutta ei se nyt olekaan niin vaikeaa, kun ei oikein tunnu joulultakaan. Tanskalainen Mary meni muutamien muitten tanskalaisten kanssa tanskalaisen seurakunnan joulumessuun ja jouluaterialle, olis ollut kivaa tehda samoin jos olis loytanyt Sydneyn suomalaisia. Ehka olis saanut joulupuuroa ja voinut lauleskella tuttuja joululauluja, mutta mulla ei oikein ollut aikaa ottaa selvaa missapain ja milloin ne jarjestaa ohjelmaa.
Outoa kun joululaulut soi kaikkialla ja ne viittaa aina lumeen ja pimeyteen, taalla ne ei pida paikkaansa. Aamupalalla kuunneltiin "I'm dreaming of a white Christmas" ja "Let it snow, let it snow, let it snow". Ja huomaa kylla miten lumi kytketaan jouluun, yhdenkin talon pihalla oli muovinen lumiukko :) Tanaan oli lamminta, varmaan 25 astetta ja huomenna pitaisi olla aurinkoista myos. Ajateltiin menna tapaninpaivan viettoon Manly beachille. Viettakaa te siella Suomessa tosi ihana joulu, toivottavasti teilla sentaan on lunta!!

Port Macquarie, Newcastle, Gosford

Paljon on taas aikaa vierahtanyt ja paljon kans ehtinyt tapahtua! Mulla on 11 paivaa Australiassa jaljella... aika sekalaiset tunteet! Mutta nyt ollaan Sydneyssa, iso, uskomaton kaupunki ja parhaat kaverit Adelaidesta on mukana.. mikas sen parempaa. Mutta miten road tripimme siis paattyi:

18.12 Gail, Lilou ja mina yovyttiin Port MacQuariessa. Aussikaverini Warwick asuu siella ja toimii siella meripoliisina, ja kutsui meidat perheensa luokse illalliselle. Saatiin myos yopya siella, ja taytyy sanoa etta oli siis aivan ihanaa! Oli upeaa olla oikeassa australialaisessa kodissa, niilla oli niin jouluista ja mukavaa, joulukuusi ja kaikki! Ja tosi paljon joulukoristeita. Vihdoin alkoi tuntua joululta, taalla lammossa vaan on niin outoa nahda joulupukkeja ja muita. Warwickin luo oli tullut tosi paljon muutakin sukua, vanhempien lisaksi siella oli Warwickin sisko tuoreen aviomiehensa ja taman kolmen lapsen kanssa, kaksi Warwickin parasta kaveria, eno ja kaksi muuta perhetuttua ja jopa Warwickin matkanjarjestaja. Istuttiin pitkan poydan ymparilla ja syotiin mahtava jouluateria. Jalkiruuaksi juustoa ja viinia, tyypillinen australialainen joulukakku ja pavlova. Oli niin kodikasta, niilla oli kans kaksi kivaa koiraa nimeltaan Gorgeous ja Mojo ja aanekas papukaija Mango. Ja illallinen aloitettiin tyypillisilla paukkukarkeilla minka sisalta tuli vitsi ja paperikruunu joka piti pitaa paassa koko illallisen ajan. Nama lapset muuten oli aivan mainioita, ne siivosi poydan ruuan jalkeen ja me pyydettiin etta ne siivoaisi meidan autonkin :) Hieno ateria, mahtavia vieraanvaraisia ihmisia. Aamulla kaytiin Port Macquarien koalasairaalassa tervehtimassa onnettomuuksista toipuvia koaloja ja jatkettiin sitten matkaa Newcastleen.
Warwick tulee muuten kesakuussa Suomeen ja se opettelee jo suomea kovaa vauhtia!! Jee!!! :)

Me jatettiin siis pikku automme Newcastleen. Ikava kaupunki, en tykannyt. Se on noin 3h Sydneysta pohjoiseen, ruma ja paljon tehtaita, ja kaikki autoilijat yritti ajaa meidan yli. Gail jatkoi junalla suoraan Sydneyyn koska sen piti tavata siella kavereita. Lilou ja ma jaatiin yoksi Newcastleen hostelliin. Kaytiin kaupassa ja tehtiin tortilloja hostellilla, uitiin altaalla ja katsottiin leffoja, sitten aikaisin nukkumaan. Koko hostelli oli ilmeisesti taynna koska ne laittoi meidat 14 hengen miesten huoneeseen. Kuorsattiin siella niitten kanssa :D
Seuraavana paivana kierreltiin kaupungilla ja tsekattiin Newcastlen ranta, sitten takaisin hostellille lounaalle ja junalla kohti etelaa. Newcastlesta ei paljon hyvaa sanottavaa jaanyt. Paitsi etta kaupungin busseja saa kayttaa ilmaiseksi aamukahdeksasta iltakuuteen.

Seuraava etappi oli Gosford, pikku paikka Sydneysta puolitoista tuntia pohjoiseen. Mel asuu siella. Se on 22 vuotias tytto joka oli nelja vuotta sitten Porissa vaihdossa lukiostaan, ja se asui silloin meidan luona. Me ollaan oltu yhteydessa tahan asti ja nyt kavi niin sopivasti etta meidan reitti menee juuri Gosfordin kautta niin oltiin Melin luona yota. Oli kiva nahda pitkasta aikaa!! Ja Mel ei oo muuttunut yhtaan. Se asuu kolmiossa vanhemman veljensa kanssa, hieno asunto muuten olikin, ja me kaytiin myos sen kotona moikkaamassa sen aitia ja pikkuveljia. Jokainen hyllynkulma ja poydanreuna oli joulukoristeitten peitossa! Niilla oli koira, undulaatteja ja puhuva papukaija Fred. Se sanoo "hello Poppy" ihan kuin ihmiset!! Allistyttavaa. Me mentiin Melin ja sen aidin kanssa yhteen pubiin syomaan, sitten Melin kanssa sen asunnolle katsomaan telkkaria ja leffoja. Telkkarissa naytettiin miten joku tyyppi oli pukeutunut joulupukiksi ja mennyt Australian isoimpiin kaupunkeihin halailemaan ihmisia ja katsonut missa kaupungissa se sai eniten haleja tunnin aikana; Adelaide voitti, tulos: 450 halausta tunnissa! Sydney havisi.

Meilla oli tietty paljon kuulumisia vaihdettavana, nahtiin Melin uusi poikaystavakin joka on ihan hauska heppu, tama on nyt kuulemma se oikea ja kutsu tulee haihin! :) Seuraavana aamuna ajeltiin vahan ja tsekattiin Godfordin ranta, sitten Lilou ja mina mentiin rautatieasemalle ja jatkettiin kohti Blue Mountainsia. Se on tosi kaunis kansallispuisto 2h Sydneysta lanteen ja meilla oli siella 10 hengen lomamokki vuokrattuna, ja moni Adelaiden kaveri oli tulossa sinne. Blue Mountainsilla tapahtui viime viikolla surullinen onnettomuus; 16 vuotias poika eksyi porukastaan, otti vaaran polun eika sita loydetty ennenkuin viikon etsintojen jalkeen ja silloin se oli jo kuollut janoon ja kylmyyteen. Pidettiin siis toisiamme silmalla.

Meilla oli aivan ihanat kaksi paivaa Blue Mountainsilla, lomamokkiin tuli yhdeksan muuta kaveria Adelaidesta ja koska kaikki on nyt matkustellut noin kuukauden, oli tietty paljon juttuja kerrottavana. Myos mun lemppari Cameron tuli Uudesta Seelannista missa se oli ollut viisi viikkoa seikkailemassa. Me kaikki kaveltiin varmaan 15 km ja katsottiin kaikki kuuluisat nahtavyydet, illalla juhlittiin mokissamme. Oli tosi nastaa. Ja nyt ollaan Sydneyssa, kavi mieleton tuuri ja saatiin halpa hotelli Kings Crossista mika on tosin vahan huonomaineisempi alue, prostituoidut hengailee pikkuhousuissaan vahan joka kulmalla mutta niista ei tarvi valittaa. Eilen tanssittiin yhdessa tunnelmallisessa pubissa kauan aikaa, tallainen joulu talla kertaa!

Australia on jees... syyt 546 ja 547

Aussi-isat on ihanan omistautuneita lapsilleen. Missaan muualla en oo nahnyt miesten kierivan hiekassa lastensa kanssa tai jahdannut niita kirkuen uima-altaassa, esittaen haita! Iiiihanaa.

Pubeissa, baareissa ja ravintoloissa, joka paikassa, saa ilmaiseksi vesijohtovetta. Se on mahtavaa. Arsyttaa aina niissa paikoissa joissa Suomessa saa pulittaa 1,5 euroa vesilasillisesta.

Byron Bay

Lonely Planetin mukaan Byron Bay on backpackereiden "luvattu maa". Jokaikinen Australian itarannikolla kayva menee sinne. Se on pieni, leppoisa kaupunki missa on hurmaavia pikku kauppoja ja allistyttava hiekkaranta. Siella on myos Manneraustralian itaisin piste Cape Byron. Me mennaan tama itarannikko lapi aika vauhdilla koska meidan pitaa ehtia jouluksi Sydneyyn, mutta aikataulu antoi myoten kaksi paivaa Byron Bayssa. Olin odottanut sinne menemista tosi paljon koska kaikki kehuu sita paikkaa. Mutta kuinka ollakaan, siella satoi enemman tai vahemman kaatamalla koko se aika kun me oltiin siella, ja oli kylma. Arvatkaa harmittiko.
En saanut Byron Bayn asukkaista kovin hyvaa vaikutelmaa, kaikki oli vahan tylyja, voihan sen ehka ymmartaakin kun siella on niin valtavasti turisteja meluamassa. Siella on myos vahan hassuja lakeja, muun muassa auto pitaa peruuttaa pysakointiruutuun kadun varrella, jos parkkeeraa nokka edella niin tulee sakot. Ja yksi leirintaalue ei huolinut meita koska meita oli kolme. Talla paikalla oli sellainen policy etta ne ottaa aina parillisen maaran ihmisia!! En tajua!

Lauantaiaamuna meidan piti siis etsia toinen paikka teltallemme, ja uskomatonta kylla, leirintaalueet on niin kalliita etta kolmen hengen telttapaikka yhdeksi yoksi maksaa yhta paljon kuin halpa hostelli meille kolmelle. Mutta onneksi saatiin ostettua jonkun miehen telttapaikka 24:lla taalalla koska se ei kayttanyt viimeista yotaan. Koska rannalle ei ollut paljon menemista, eika sateessa ollut oikein muutakaan tekemista, me paatettiin ajaa Limbiniin joka on pieni hippikaupunki noin 100 km Byron Baysta lanteen. Oltiin kuultu siita niin paljon juttuja etta piti nahda se. Siella on siis paljon hippeja ja marijuana haisee joka paikassa. Ja naita kevyempia huumeita myydaan ihan virallisissa kaupoissa, se on taalla ilmeisesti ihan laillista. Katukuva on hippimaisen varikas ja naita sloganeita ja muita on joka puolella. Kiinnostava paikka. Palattiin iltapaivalla Byron Bayhin ja mentiin illalla Cheeky Monkeys nimiseen paikkaan illalliselle ja yhteen livekonserttiin.

Yolla herasin teltassa kaatosateeseen ja mietein mahtaakohan se kestaa. Ja pian, eli neljalta yolla, herasin Gailin valitukseen; se makasi vesilammikossa makuupussi litimarkana. Lammikko oli leviamassa munkin alleni (mulla ei ole makuupussia vaan nukun lakanassa), ja me paatettiin paeta autoon. Satoi ihan kaatamalla ja kurjuudestamme huolimatta oli aika hauskaa koska Gail ei loytanyt teltasta housujaan vaan juoksi ympari leirintaaluetta takamus paljaana :D joka tapauksessa me paastiin autoon, laitettiin lammitys paalle ja nukuttiin aamuun asti jalat kojelaudalla. Aamulla haluttiin jatkaa matkaa Byron Baysta Coffs Harbouriin, koska siella meilla oli ilmainen hostelliyo tiedossa. Ette voi kuvitellakaan miten marka, kurainen ja haiseva meidan auto oli tuon matkan ajan. Ja kun paastiin Coffs Harbouriin 200 km etelammas, me tyhjennettiin koko lasti pesukoneeseen. Koskaan muulloin ei lammin peti oo ollut yhta kaivattu!!

terveisia paratiisista

Meidan matka jatkuu taas... Kylla huomaa mita etelammas ajetaan etta netin kaytto muuttuu koko ajan kalliimmaksi ja yopyminen maksaa aina vaan enemman, samoin bensa.

8.12 me ajettiin siis 600 km.. periaatteessa koko paiva autossa. Queenslandissa on niin vehreaa ja trooppista - kuivan South Australian vastakohta. Tien paalla huomaa silti yhta ja toista - kuten etta Australiassa tykataan kylteista. Tasaisin valiajoin on jonkin sortin kyltti ja siina on aina paljon tekstia symbolin lisaksi. Pistaa miettimaan etta miten autoilijat oikein ehtii lukea kaiken kun ne suhahtaa ohi. Matkan varrella on myos kyltteja joissa on aika kovaa tekstia kuten "rattijuopot kuolee", "ylinopeus tuhoaa elamia" ja "juovuksissa? Vasynyt? R.I.P." ja naita varoituksia on matkan varrella tasaisin valiajoin. Tuona iltana meidan oli siis tarkoitus yopya paikassa nimelta 1770. Se on se paikka mihin Captain Cook ilmeisesti rantautui ekan kerran. Satoi kaatamalla eika me haluttu telttailla niin me ruvettiin koluamaan hostelleja, mutta kaikki oli ihan taynna ja lopulta me loydettiin pieni bungalow jostain holiday villagesta. Seuraavana paivana meidan matka jatkui Hervey Bayyn. Taas tarkastettiin pari rantaa ja kansallispuistoa matkan varrella, rapsittiin parit valokuvat, ja pysattiin Bundabergissa koska siella kuulemma merikilpikonnat munii tahan aikaan vuodesta, ja sehan pitaa nahda. Ja kuinka ollakaan, uimarannalla kompi mielettoman iso, melkein metrin pituinen kilppari joka kaivoi kuoppaa munilleen. Siella oli muitakin turisteja sita ihmettelemassa, ja meidan piti lopulta auttaa sita kilpparia koska se ei saanut tarpeeksi syvaa kuoppaa aikaiseksi. Siella me kaivettiin maata kilpikonnan kanssa! :D
Valitettavasti me ei voitu jaada pitemmaksi aikaa niin ei nahty oliko se lopulta tyytyvainen kuoppaansa, vaan meidan piti paasta iltapaivan aikana Hervey Bayyn. Se on pieni rantakaupunki Fraser Island- nimisen saaren kohdalla mantereella. Fraser Island on maailman suurin hiekkasaari, aivan upea ja mielettoman kaunis paikka, ja Hervey Bay on siis sinne mielivien turistien tukikohta. Me oltiin varattu maasturisafari Fraseriin matkatoimiston kautta. Monet yritykset vie turisteja sinne, ja tama reissu mika otettiin pistaa ihmisia 8-10 hengen porukoihin, antaa niille maasturin ja matkaohjelman, ja menoksi. Meita vahan jannitti millainen ryhma me saadaan mutta kun me tavattiin muut Hervey Bayssa me tiedettiin etta reissusta tulee hyva. Meita oli kahdeksan, Liloun, Gailin ja mun lisaksi nuoripari Tanskasta ja kaksi ranskalaista hippipoikaa ja niitten ujo pieni tyttoystava Saksasta. Meidan piti menna ostamaan ruuat safaria varten ja kun paastiin kauppaan pitkan ostoslistan kanssa, kavi ilmi etta kauppa sulkisi minuutin paasta eli tuli kiire. Tehtiin kaikkien aikojen ennatys - tuhlattiin 180 dollaria neljassatoista minuutissa.
Seuraavana paivana, eli 10.12, meille pidettiin briefing ja neuvottiin miten maasturia ajetaan. Se oli tunnin pituinen puhe jonka sanoma oli periaatteessa etta me joko kuollaan silla saarella, tai etta meidat tuodaan helikopterilla sairaalaan. Ne sanoi etta Fraser Island on Australian vaarallisin lomakohde, mihin turistit menee loukkaantumaan tai kuolemaan. Suurin vaara on itse maasturi joka kaatuu hiekassa todella helposti, ja hurjat backpackerit romuttaa niita siella joka viikko. Yksikin akkikaannos saa maasturin kierimaan ja tata tapahtuu siella melkein joka paiva. Toinen vaara Fraserilla on villit dingot jotka voi joskus olla aggressiivisia. Muutamia vuosia sitten turistit ruokki niita ja ne rupesi hyokkailemaan ihmisten kimppuun ja tappoikin muutaman, ja nyt koko saarella on mielettoman tiukat saannot elainten ruokkimisesta. Metsanvartijat kiertelee siella koko ajan ja jos ne huomaa etta ruokit mita tahansa elainta Fraser Islandilla niin sakothan siita ropsahtaa. Jopa jos tiputat ruuantahteita maahan, tai unohdat voileivan yoksi auton katolle, tulee tiketti. Meita varoitettiin etta pitaisi aina liikkua ryhmissa ja etta jos nakee dingon, pitaa tuijottaa sita silmiin ja nostaa kadet ristiin rinnalle.

Tunnin varoituspuheen jalkeen me lahdettiin Fraser Islandille varmoina siita ettei me palata sielta. Maasturi oli vanha ja koliseva ja heti kun lautta jatti meidat saarelle me huomattiin ettei normaalilla autolla paasisi siella pitkalle. Hiekkaa on kaikkialla ja tiet on niin alyttoman kuoppaiset ja huonot etta jopa maasturilla matka on tosi pomppiva ja kivulias. Jopa pelkan 30 km:n ajaminen kestaa tunnin.
Eka etappi Fraser Islandilla oli ihana Lake McKenzie. Hiekka on hienompaa ja valkoisempaa kuin sokeri ja vesi kirkkaan turkoosia. Tuona paivana kuitenkin satoi joten me ei jaaty sinne pitkaksi aikaa vaan paatettiin palata hienommalla saalla. Ajettiin saaren toiselle eli itaiselle puolelle missa on unelmien hiekkaranta, muutama sata kilometria pitka. Siella on vaarallisinta ajaa. Maasturilla pitaa ajaa ihan meren aarella koska hiekka on siella markaa ja kovempaa. Pienikin mutka ja tuntui etta mennaan ympari. Nousu- ja laskuvetta piti tarkkailla koko ajan koska vaaraan aikaan rannalla on vaarallisia uomia jotka voi olla tosi syvia ja niihin uppoaa koko auto. Ajeltiin rannalle huuhtoutuneitten meduusojen yli niin etta latisi. Tama ranta on koko saaren moottoritie ja lentokoneitten kiitorata, eli niita piti myos varoa. Illalla yovyttiin aboriginaalien omistamalla K'Gari nimisella leirintaalueella. Nimi tarkoittaa paratiisia, mutta se oli taynna suuria hamahakkeja ja meita varoitettiin myos death adder-nimisista mustista kaarmeista. Oli aika huvittavaa kun me paastiin perille sinne leirintaalueelle, kun aboriginaalimies puheli meille turvallisuudesta alueella. Se sanoi etta jos me nahdaan dingoja, meidan ei pitaisi ristia kasia rinnalle "or you will look like a bunch of dickheads" :D se sanoi myos etta niilla on kaksi saantoa, aboriginaalien kulttuurista ja uskomuksista johtuen ei saa viheltaa pimean tultua eika sylkea leirituleen. Se kuulemma houkuttelee pahoja henkia. Jotkut turistit tekee niin vaan etta voisi ottaa valokuvia ja niissa kuulemma nakyy kummituksia. Fraser Islandilla murhattiin satoja aboriginaaleja kun eurooppalaiset tuli.

Mitas muuta me nahtiin Fraserilla... rannalla on vanha laivanhylky jota voi kayda valokuvaamassa. Laiva upposi 1935 ja siita on jaljella ruostunut runko jonka hurrikaani nosti hiekalle. Me mentiin myos Indian Heads -nimiselle kukkulalle joka on Australian toiseksi itaisin piste. Kukkulalta me tahyiltiin merta varmaan tunnin, koska sielta kuulemma nakee paljon haikaloja kun ne uiskentelee ohi. En nahnyt yhtakaan, vain yhden pikku kilpikonnan. Fraserin rannoilla on ehdoton uintikielto koska hait hengailee siella. Me paastiin kuitenkin uimaan ns. shampanja-altaisiin joka on pieni vesialue jonka kalliot erottaa meresta. Aallot lyo koko ajan kallioitten yli niin etta vesi "altaissa" nayttaa kuohuviinilta. Fraser Islandilla on ihania kirkkaita jarvia, nahtiin mm. Lake Wobby joka on keskella autiomaata ja missa ui erikoisia kissakaloja. Ja lopuksi palattiin Lake McKenzielle ennen lauttaan palaamista. Kaksi yota me oltiin silla saarella ja elavina palattiin. Ma ajoin viimeisen osuuden, maasturilla ajaminen ei tosiaankaan ole mikaan elamys. Iso, romuluinen ja vaikeasti hallittava. Joku toinen ryhma ei ollut kovin onnekas; niitten maasturi meni ympari ekana paivana (kukaan ei onneksi loukkaantunut) ja samana yona lauma dingoja repi niitten teltan. Ihmeteltiin kuinka mikaan matkajarjestaja uskaltaa paastaa ensikertaa maasturia ajavia tuolle saarelle. Ne sanoikin etta on epavarmaa kuinka kauan sinne voi lahettaa turisteja. Mutta Fraser Island on kylla kaunis, jopa kauniimpi kuin Whitsunday Islands.

Me tultiin maasturiryhmamme kanssa niin hyvin toimeen etta jatkettiin matkaa Hervey Baysta niitten kanssa. Ajettiin perakanaa Rainbow Beachiin joka ei ole kovin kummoinen, ja sitten Noosaan joka kuuluu sarjaan "sievat merenrantakaupungit". Jaatiin uimarannalle lounaalle ja uitiin isoissa aalloissa ennenkuin matka jatkui Brisbaneen.

Brisbane muistuttaa jotenkin Melbournea. Pilvenpiirtajat kohoilee joen varrella, siella on jotenkin suurkaupunkifiilis. Mun mielesta Brisbane on kuitenkin natimpi kuin Melbourne, ja aurinkoa saletisti enemman. Mutta ajaminen siella on hirveaa; valtavasti yksisuuntaisia teita jne. Loydettiin hostelli tunnin etsinnan jalkeen ja tavattiin Joe ja Pierrick, jotka oli samaan aikaan Brisbanessa, ja mentiin niitten kanssa syomaan. Yovyttiin hostellissa ja seuraava paiva meni Brisbanea tutkiessa. Tehtiin jokiristeily, kaveltiin Story Bridgen yli ja otettiin viela turistibussi kaupungin ympari. Kovin natti suurkaupunki, ei siina mitaan. Joen rannalle oltiin tehty laguuni joka oli kuin oikea biitsi palmuineen ja se on nakojaan suosittu paikka. Brisbaneen olisi ollut kiva jaada pidemmaksi aikaa mutta meidan oli pakko jatkaa matkaa samana iltana. Lahdettiin Gold Coastia ja Surfers Paradisea kohti kun oltiin selvitty isoista liikenneruuhkista. Robbie Williams esiintyi Brisbanessa ja koko kaupunki oli nakojaan menossa kuuntelemaan.

Surfers Paradise on kaupunki Gold Coastilla ihan Queenslandin ja New South Walesin rajalla. Se on iso turistirysa ja backpackereiden taivas. Sama ongelma oli taallakin; hostellit oli taynna eika leirintaalueita missaan. Vihdoin loydettiin hostelli ja mentiin samana iltana tutustumaan Surfers Paradisen yoelamaan. Seuraavana paivana ehdittiin tutustumaan kaupunkiin. Hiekkaranta on upea ja korkeat rakennukset kohoilee ihan rannalla. Paljon kauppoja ja ravintoloita jne. Maattiin ensin rannalla pari tuntia ja kokeiltiin bodyboardingia eli kuin surffausta mutta laudan paalla maataan. Aika kivaa. Mutta aallot oli liian isoja ja virtaus liian voimakas; jokainen aalto heitti meidat veden alla rantaa kohti niin ettei koko touhusta tullut oikein mitaan. Aallot oli niin valtavia ja vaarallisia etta Gail, joka on toiminut hengenpelastajana San Diegossa, ihmetteli etta kuinka ihmisia ylipaataan paastettiin uimaan.

Illalla taas autoon ja etelaa kohti - suuntana Byron Bay missa ollaan juuri nyt. Tultiin taas perille pimean aikaan ja alettiin etsia leirintaaluetta. Kolme tuntia ajeltiin ympariinsa ja kyseltiin. Joka ikinen telttapaikka oli varattu ja hostellit taynna. Huomenna alkaa koulujen kesaloma ja kaikki lomailee itarannikolla. Pahinta oli se etta illalla puhkesi iso ukkosmyrsky ja vetta tuli kaatamalla. Paatettiin lopuksi pystyttaa teltta parkkipaikalle. Viereisesta puskasta kuului jonkun kodittoman juopon orinaa ja mietittiin etta pitaisi varmaan ottaa joku ase telttaan. Kunnes ohi ajava autoilija sanoi ettei kannata telttailla parkkipaikalla koska jos poliisi huomaa niin sakot on 400 taalaa. Ei viitsitty ottaa riskia vaan purettiin teltta sateessa ja ajettiin yhdelle leirintaalueista, hipsittiin sinne yon turvin ja laitettiin teltta vapaalle ruohoplantille. Aamulla tuulilasissa oli paperi jossa luki "tulkaa heti vastaanottoon" ja me mentiin sinne ja maksettiin kylla yosta. Mita lahemmas Sydneya tullaan, sita haisevammaksi meidan auto muuttuu ja sita enemman rojua sinne kertyy. Auto tuntuu jo kodilta; vaatteet vaihdetaan parkkipaikalla ja suihkussa kaydaan jos ollaan onnekkaita ja loydetaan sellainen matkan varrelta. Ollaan varmaan tehty jo maailmanennatys: ajettu 2600 km ilman karttaa, Sydneyyn jaljella 750 km! Kylla ollaan ajettu harhaankin monta kertaa, mutta nyt ollaan New South Walesissa eli ihan hyvin mun mielesta. Rahaakin on viela vahan jaljella kun saatiin takuusumma Adelaiden asunnosta, joten mikas se meidan on reissaillessa.

Airlie Beach ja Whitsunday Islands

4.12 me jatettiin siis Mission Beach taaksemme ja jatkettiin ajamista kohti etelaa. Sujuu multakin muuten jo ihan hyvin tama vasemmalla ajaminen ja vasemmalla kadella kytkimen kayttaminen. Toivottavasti tottuu sitten kotona taas nopeasti toispuoleiseen liikenteeseen! Me ajettiin siis koko paiva, pysahdyttiin vaan yhdessa kansallispuistossa koska nahtiin kyltti "Paradise Waterhole" ja sehan piti kayda tarkistamassa. Siina vaiheessa ajomatkaa oltiin jo niin hikisia etta Gail ja mina paatettiin pulahtaa sinne lammikkoon. Siella oli isoja kaloja jotka tuli tutkimaan meita ihan lahelta ja vahan pelotti etta ne puree tai jotain! Mietittiin myos etta onkohan siella krokotiileja mutta koska ei nahty varoituskylttia ja koska siella oli niin paljon niita kaloja, todettiin etta siella on varmaan ihan turvallista uida. Ja niin olikin.

Paastiin perille Airlie Beachiin vasta pimean tultua. Leiriydyttiin leirintaalueelle missa tavattiin Ashley ja Miguel jotka on matkalla pohjoiseen upealla matkailuautollaan. Ne oli saaneet sen melkein ilmaiseksi koska harvemmat haluaa vuokrata auton etelasta pohjoiseen. Me vietettiin iltaa niitten autossa ja vaihdettiin kuulumisia - ne oli juuri tulleet Uudesta Seelannista missa ne oli olleet viikon ja mahtavaahan siella tietty oli. Me nukuttiin teltassa se yo - mulla ei ole taalla makuupussia mutta ei sita olis tarvinnutkaan koska oli niin alyttoman kuuma. Aamulla herattiin lintujen kaakatukseen ja jatettiin hyvastit Ashleylle ja Miguelille. Useimmat Adelaiden kaverit matkustaa itarannikolla ennen joulua joten me soitellaan niille koko ajan ja yritetaan koordinoida matkareittimme niin etta voidaan tavata mahdollisimman paljon.

Aamulla me mentiin Airlie Beachiin ilmoittautumaan purjehdusfirmaan koska meilla oli varattuna Whitsundayn saariston purjehdusreissu. Airlie Beach on aivan ihastuttava merenrantakaupunki! Siella on yksi paakatu jonka varrella kaikki puodit (ja tietty hostellit - tama paikka on taynna backpackereita) on ja meri hohtaa vieressa turkoosina. Mika tekee Airlie Beachista viela kivemman paikan on se tieto etta Matthew McConaghey (tai kuinka se nimi kirjoitetaankaan) on taalla juuri talla hetkella kuvaamassa uusinta leffaansa. Ei olla viela tormatty. Mutta me siis ilmoittauduttiin purjehdusreissullemme. Laivan oli maara lahtea vasta parin tunnin paasta joten me vietettiin pari vapaata tuntia Airlie Beachin laguunilla (taallakaan ei saa uida meressa meduusojen takia.. harmittaa; jos ei ole meduusoja niin sitten on krokotiilivaroitus!).

Meidan laiva loytyi satamasta ja se oli nimeltaan British Defender, ja silla on seilattu jo maailman ymparikin. Meita oli 28 kansainvalista nuorta reissaajaa ja nelja miehiston jasenta. Reissu kesti kaksi paivaa ja kaksi yota ja me siis seilattiin Whitsunday Islandsin saaristossa joka on ihan Airlie Beachin ulkopuolella. Ihana paikka. Meri on niin turkoosi, rantojen hiekka on ihan valkoista, palmuja on paljon. Kun nostettiin purjeet niin vene oli niin vinossa etta pelkasin etta se keikkaa kokonaan kumoon ja valilla merenkaynti oli niin kova etta kaikki makasi pahoinvoivina kannella. Me nukuttiin kannen alla lavereilla ja tiivista oli. Paivat vietettiin maisemia ihastellessa ja musiikkia kuunnellessa. Yksi kohokohdista oli Whitehaven Beach joka on saariston kuuluisin. Siella on niin puuterimaista hiekkaa etten oo ikina nahnyt sellaista missaan. Tosi paljon vaan harmitti ettei saatu menna mereen ilman meduusapukuja. Ne on vahan niinkuin markapukuja ja ne suojaa meduusan iskuilta. Ne tosin jattaa kadet ja jalat paljaiksi joten pelkasin vahan etta mun tuurillani ne polttaa mua ja kateen tai jalkaan. Pahinta nailla vesilla elavissa meduusoissa on se etta ne on ihan pienia ja lapinakyvia, joten niita tuskin nakee. Kun siirryttiin laivasta pieneen moottoriveneeseen joka vei meidat rannalle nain valtavia meduusaparvia laivan ymparilla karkkymassa. Ja kun me snorklattiin tanaan, nain viisi pienta meduusaa. Onneksi ne ei kuitenkaan paasseet polttamaan tai olisin nyt teholla. Oli silti tosi kivaa snorklata taas, taalla korallit on paljon hienompia kuin Cairnsissa ja varikkaita kaloja oli paljon enemman. Niin ja nain myos "stingrayn", sellaisen joka tappoi Steve Irwinin.

Whitsundays on tosi hieno saaristo, koostuu vahan paalle 70:a saaresta joista vain 7:lla on asutusta. Loput on suojeltu, mika onkin ihan hyva. Siella on paljon sellaisia saaria mihin ihminen ei ole astunutkaan, eli ne on samassa tilassa kuin 10 000 vuotta sitten. Niilta saarilta vois loytya vaikka mita. Olisin silti toivonut meidan purjehdusreissulta, etta oltais nahty enemman rantoja kuin vain tuo Whitehaven, me oltiin vaan enimmakseen laivassa. Siella ei tietty voinut kayttaa suihkua, haaveilen leirintaalueen ainoasta suihkusta. Enka edes muista koska oon viimeksi harjannut hiukset. Ja paloin tietty taas. Kay niin kateeksi Liloua ja Gailia, ne on molemmat tummia eika ne tarvi aurinkorasvaa eika edes pala, ja meikalainen rasvaa itseaan koko ajan ja palaa jatkuvasti. Olen nyt niin totaalisen palanut etta vaatteitten kayttaminen sattuu ja sangyssa ei viitsi kaantaa kylkea koska sekin sattuu. Mutta hyva puoli tassa on se etta taman pitaisi muuttua rusketukseksi parin paivan sisalla :)

Tanaan tultiin taas maihin Airlie Beachiin ja majoituttiin yhdelle leirintaalueelle joka on ihan keskustassa. Tanskalaiset Marie ja Inge (Adelaiden kamuja myos) on matkalla pohjoiseen ja ne majoittuu samassa paikassa, kiva nahda niita taas. Illaksi on luvassa jotkut juhlat purjehduskavereitten kanssa. Nyt on sadekausi ja sen kylla huomaa; minuutissa kuuma auringon porotus muuttui hurjaksi kaatosateeksi. En taidakaan viettaa iltapaivaa laguunilla... :) tassa vaiheessa on jo aika ikava Adelaiden kavereita. Aivan ihanaa nahda ne taas Sydneyssa. Lisaksi tuntuu silta etta me ollaan taas menossa Adelaideen, etta tama on taas joku pikku reissu ja pian mennaan taas kotiin. Niin vaikea tottua ajatukseen etta Adelaideen ei enaa palata. Buu!

Huominen on taas maraton-ajopaiva ja illaksi pitaisi ehtia paikkaan nimelta "1770".

Mission Beach ja Dunk Island

Me lahdettiin siis Cairnsista muutama paiva sitten - se on kiva paikka ja kylla siella viikon viettaa - ja ensimmainen etappimme oli Mission Beach. Tehtiin myos matkatoimiston kanssa matkasuunnitelma ja tassa se on: 2-3.12 Mission Beach, 4.12 Airlie Beach, 5-7.12 Whitsunday Islands purjeveneella, 8.12 Town of 1770, 9.12 Hervey Bay, 10-12.12 Maasturisafari Fraser Islandilla, 13.12 Brisbane, 14.12 Surfers Paradise, 15-17.12 Byron Bay - Coffs Harbour, 18.12 Port MacQuarie, 19.12 jatetaan vuokraamamme auto Newcastleen ja keksitaan miten paastaan Gosfordiin 20.12, 21-22.12 Blue Mountains ja 23.12 Sydney.

Pari viime paivaa on olleet vahan pilvisia - ja paloin tosi kunnolla. Koko selkani on punainen, ja takamus loistaa valkoisena kuin myrskylyhty. Mun polvet paloi myos - housujen lapi! Aurinko on taalla niin eri luokkaa. Me ajettiin pari tuntia Cairnsista banaaniplantaasien reunustamaa Captain Cook highwayta pitkin kunnes saavuttiin Mission Beachiin. Me ollaan ajateltu saastaa rahaa aina kun mahdollista ja nukkua mahd. usein teltassa tai autossa, mutta koska keli oli vahan sateinen, me paatettiin etsia halpa hostelli Mission Beachilta. Sielta loytyi Mission Beach Backpackers Lodge joka on ystavallisin hostelli missa oon ikina yopynyt. Meidat otettiin avosylin vastaan, annettiin hyvat alennukset yopymisesta ja ilmainen pesukoneen kayttokin. Hostellilla oli uima-allas jonka aarella riippumattoja, barbecue grilli ulkona ja sulkapallokentta. Zack, hostellinomistajan koira, loikoili keittion lattialla ja kavi valilla kerjaamassa meilta ruokaa. Kuumuus oli niin hiostava etta tuulettimia oli joka puolella ja ne oli paalla yollakin. Itarannikolla yhdessakaan hostellissa ei ole peittoja, yollakin on niin kuuma. Suihku ei kauaa lohduta, hiki virtaa taas pian sen jalkeen. Yhtena yona herasin siihen etta jokin puri mua tosi lujaa joten menin lakanan alle enka uskaltanut tulla sielta ulos vaan hikoilin siella aamuun asti.

Toinen road-trip paivamme me vietettiin Mission Beachissa. Sen ulkopuolella on pieni saari nimeltaan Dunk Island ja me mentiin sinne vesitaksilla. Me tehtiin 13km:n haikki ylos Dunk Islandin nakoalapaikalle ja vaellettiin sitten viidakon lapi autiolle hiekkarannalle mista me loydettiin pieni suojaisa poukama ja me nukuttiin siella palmujen katveessa. Ei ristin sielua meita hairitsemassa, vain palmujen suhinaa, veden liplatusta ja papukaijojen paapatusta. Loydettiin kookospahkinoitakin muttei saatu niita auki. Iltapaivalla mentiin vesitaksilla mantereelle ja vietettiin aikaa hostellin uima-altaalla ja illalla koko hostellin vaki keraantyi nuotion ymparille soittelemaan kitaraa, rumpuja ja didgeridoota. Ja taas juteltiin mielenkiintoisten reissaajien kanssa; David Englannista oli kyllastynyt tyohonsa, ottanut lopputilin ja vaihtanut maisemaa ja yksi Uusi-Seelantilainen mies oli sukeltamassa suurella koralliriutalla ihan tyokseen. Lahes kaikki matkailijat matkustelee Greyhound-bussilla joka oikeuttaa sut pysahtymaan milla tahansa pysakilla itarannikolla ja jatkamaan matkaa kun haluat. Meille tuli halvemmaksi ottaa oma auto ja lisaksi nain on parempi niin etta mun kaikki viisi laukkua mahtuu mukaan :)

Great Barrier Reef

Me loydettiin sitten Liloun ja Gailin kanssa suht edullinen matkatoimisto jonka kautta saatiin paivaretki suurelle koralliriutalle. Maksettiin noin 65 euroa laivamatkasta, lounaasta laivalla, neljan tunnin snorklauksesta ja 25 min laitesukelluksesta riutalla. Meilla oli tosi hyva saa, tuulta ei ollut kuin 10-15 m/s ja meriveden lampotila oli 26 astetta joten markapukujakaan ei tarvittu, paitsi kaytin sita laitesukelluksessa kun kuulin etta edellisesta ryhmasta viitta oli polttanut meduusa. Laivalla oli 50 muuta turistia ja miehisto oli tosi leppoisa. Reissu oli tosi onnistunut. Ensin meilla oli laivalla aamukahvit (muuten tassa valissa pitaa mainita ettei Australiassa saa normaalia kahvia vaan cappuccinon ja latten lisaksi vain pikakahvia), sitten loikoiltiin kannella ottamassa aurinkoa kunnes oltiin perilla riutalla.
Great Barrier Reef on yksi maailman seitsemasta luonnonihmeesta ja tosi hieno se olikin. Ensin me vain snorklattiin ja tutkiskeltiin kaloja ja koralleja - ihmeellista miten veden alla on tosiaan ihan eri maailma! Uiskenneltiin upeitten varikkaitten kalaparvien seassa ja otettiin kuvia vuokraamallamme vedenalaisella digikameralla. Sitten kokeiltiin laitesukellusta. Tosi pikaisen opetuksen jalkeen meidat sysattiin veteen. Laitesukellus kylla vahan jannitti koska ajattelin etta siina tulee varmaan paniikki jos huomaa ettei saakaan enaa happea ja pinnalle on matkaa monia metreja. Ensin me vaan pidettiin veden reunasta kiinni ja kokeiltiin osataanko tyhjentaa maski vedesta pinnan alla ja laittaa happiletku takaisin suuhun jos se irtoaa. Kun testattiin naita taitoja mulla meni niin totaalisen paljon merivetta nenaonteloihin ja suuhun etta yskin sita varmaan joulunakin - mutta sitten vaan sukellettiin. Ei meita ollut kuin nelja ohjaajaa kohti joten hyvissa kasissa oltiin koko ajan. Eika me sukellettu kuin ehka 6 metrin syvyyteen eika oltu kuin 20 minuuttia siella mutta se riitti mulle ihan hyvin, sai kasityksen siita millaista se on. Yllattavan epamukavaa siella veden alla - niin kova paine etta pitaa varoa ettei tarykalvot mene ja suolainen vesi kirvelee ja polttaa nenassa ja suussa. Mutta hyvin meni ja kuviakin on todisteena, laitan tulemaan kunhan kerkian!
Loppuaika syotiin tyypillista Aussie bbq lounasta kannella ja siirryttiin yhdelle toiselle korallille snorklaamaan lisaa. Oltiin vedessa 1,5 tuntia ja pelkasin etta palan ihan totaalisesti mutta kuten sanottu, hyvin meni ja tosi kivaa oli. Ei kuitenkaan nahty mitaan haikaloja eika kilpikonnia valitettavasti. Mutta oli hauska seurata miten kalat naykki korallia. Kuului sama aani kuin jos ruohoa nyppii sormilla. Koralliriutta on hieno! Mutta mietittiin etta jos laitteitten kanssa sukeltaisi oikein syvalle niin nakisi kaikki coolit elaimet ja sen upean varikkaan korallisortin. Loppumatka Cairnsiin saatiin miehistolta ilmaista juustoa ja viinia ja laulettiin yhteislauluja - aah!