nalka ja vasy

Hei taas! Kiireisin viikonloppu tahan mennessa on takana! Torstai-iltana olin saksalaisen Stephanin ja brittilaisen Malcolmin luona barbecuella. Oli aika hauskaa koska poikien japanilaisella kamppiksella oli poikaystava Japanista kylassa eika se puhunut paljon englantia. Opein vahan japania. "Kenkii" tarkoittaa mita kuuluu, "hai" tarkoittaa kylla, ja "saikoo" tarkoittaa paras.

Perjantaina me vaihdettiin huoneita. Mun oli aika luopua isosta huoneesta ja ikiomasta kylpparista, ja menin nyt keskikokoiseen huoneeseen. Perjantaisin sama ravintola, joka jakaa ilmaisia pihviaterioita maanantaisin, jakaa ilmaisia drinkkeja 35 dollarin edesta. Ja siellahan me oltiin. Illalla Olli ja Marco (suomalainen joka asuu Sydneyssa mutta oli Ollin luona kylailemassa) tuli meille tekemaan ruokaa. Ne teki oistereita, lohta ja tilliperunoita. Ja taman jalkeen me mentiin ulos, ja arvatkaa minne! Me mentiin MarsBariin joka on Adelaiden kuuluisin homoklubi. Kaikki sanoo etta homoklubeissa on aina parhaat bileet, ja se saattaa pitaa paikkansa! Marco oli ostanut Thaimaasta itselleen kolmen dollarin lehdistokortin, ja se naytti sita ja sanoi tekevansa juttua tasta klubista ja paasi ilmaiseksi sisaan ja viela ilmaiset juomat baarista. Taytyy hankkia se kortti. Me vaan tanssittiin ja silleen, ja katsottiin dragshow joka oli tosi hieno eika mikaan allottava, hyvat tanssijat jne! Ma tykkaan Mars baarissa siita etta siella on niin monenlaisia ihmisia, kaikenikaisia nuorista vanhoihin, ja kaikennakoisia. Yksi tyyppi oli pukeutunut pelkkiin nahka-alkkareihin ja silla oli siivet selassa! lol! Aika hurjaa vaan etta vessoissa on sellaiset laatikot mihin ihmiset voi dumpata kaytetyt neulat. Brrrr.
Kun me tultiin yolla Mars baarista meilla oli tietty kauhee nalka ja huomattiin etta paikallinen supermarket Coles oli auki! Puoli kolmelta yolla! :)

Seuraavana paivana oli (liian) aikainen heratys koska Exchange Society oli jarjestanyt meille wine tourin Adelaiden lahistolle McLaren Valeen joka on yksi kuuluisimmista viinialueista. Meita oli viitisenkymmenta osallistujaa ja bussi vei meidat viidelle eri viinitilalle. Tallaiset "viinikierrokset" on taalla kovin suosittuja, ja tama olikin mun toka viininmaistelureissu. South Australian osavaltio on kuuluisa viineistaan ja jotkut sanoo etta maailman paras viini tulee taalta. Mutta nailla viinitiloilla kivaa on joka tapauksessa se etta saa sanoa minkalaista viinia haluaa ja sita saa maistella ilmaiseksi. En oo juurikaan ollut mikaan viinin ylin ystava mutta taytyy sanoa etta taman paivan jalkeen oon jo loytanyt muutamia suosikkeja ;) me maisteltiin ainakin 30 eri viinia.


Nyt on tietty talvi, mutta maaliskuussa (kesan lopussa) naista puskista kerataan rypaleet. Muuten, en oo ennen oikein tykannyt punaviinista mutta loysin yhden punaviinin joka on tosi makea, ja se maistuu melkein puolukkamehulta. Tosi hyvaa! Viini on taalla muutenkin halpaa. Viidellatoista dollarilla saa tosi hyvan pullon. Mutta opiskelijat juo enimmakseen halpaa "goonia" eli boxwinea eli laatikkoviinia? (tallekin on varmaan suomalainen termi... en muista) Mutta yksi viiden litran viiniboxi maksaa kahdeksan dollaria, eli viisi euroa!!!


Tassa kuvassa mun kanssa bestiksiani: Cameron, Pierrick, Aurelie ja Joe. Takana viinilaakso.

Lauantai-illaksi mut oli kutsuttu Ilonan kaverin Shivvaanin valmistujaisillalliselle. Shivvaan tulee Singaporesta mutta on ollut taalla jo viisi vuotta ja nyt on siis saanut paperit UniSAsta. Meita oli 15 ja mentiin argentiinalaiseen ravintolaan syomaan. Jatkot oli Vodka Barissa, joka oli kans uusi elamys. Siella oli ylakerrassa VIP lounge missa oli pyoreita poytia ja pyorea sohva ymparilla. Seurueet voi varata poytia ja istua siina koko illan. Jokainen poyta oli varustettu vodkapullolla ja jaakuutioilla, pilleilla, sitruuna- ja appelsiinisiivuilla, erilaisilla mehuilla ja limsoilla. Sellainen poyta maksoi 150 taalaa illalta (!) ja siina kaikki sai sitten sekoitella itselleen drinkkeja. Konsepti on varmaan tosi hyva mutta alyttoman kallis. Tama baari vaikuttaa olevan yksi Adelaiden hienoimpia luulisin, koska kaikki oli tosi tallaytyneita ja jopa naisten vessassa oli baari!! Se on champagne lounge, mista saa nimen mukaisesti shamppanjaa. Oli muuten kallein lauantai-iltani tahan astisessa elamassa, mutta kai sekin piti kerran kokea. En kadu.

Quin on saanut kuntosaliltaan ilmaisia viikkokortteja, ja se antoi mulle, Alinalle ja Aurelielle sellaiset. Menin tanaan kokeilemaan. Oli aika seikkailu loytaa se paikka; eksyin matkalla kaksi kertaa ja kun vihdoin luulin olevani oikeassa bussissa se pysahtyi yhtakkia keskelle pimeaa katua ja sanoi etta paatepysakki. Kun selitin etta olin erehtynyt bussista ja sanoin mihin mun piti menna, kuski vei mut bussilla kuntosalille kun muut matkustajat oli jaaneet kyydista. Voitteko kuvitella?!??! Me oltiin Quinin kanssa tosi reippaita ja mentiin spinning tunnille ja viela body pumpiin. Spinningissa olin aika nolo koska ohjaajalla oli mikrofoni, ja se lisaksi huusi, niin mun oli vaikea saada siita selvaa, ja se varmaan huomasi etten ymmarra mitaan. Siispa se varmisti mikrofoniin aina "onko Paul Frank myos ymmartanyt?" (mulla oli Paul Frankin paita paalla). En oo ikina rehkinyt niin paljon enka varmana paase sangysta ylos huomenna. Otsikko kuvastaa mun tamanhetkisia tunteita.

Aussie family program

Eilen oli kiva päivä, koska tapasin australialaisen isäntäperheeni. Yliopisto järjestää ns. Aussie Family Programia, jonka avulla ulkomaalaiset opiskelijat ja paikalliset opiskelijat perheineen voi tavata. Ilmoittauduin siihen innolla, varsinkin kun aitoa australialaista perhe-elämää ei täällä juuri nää. Meidät yhdistettiin sitten perheisiin. Eilen yliopisto järjesti lounasbarbecuen meren rannalla jossain rakennuskompleksissa joka oli koristeltu ilmapalloin ja värilyhdyin, ja meidät oli sijoitettu pöytiin isäntäperheittemme kanssa. Yliopisto tarjosi sitten ILMAISEN barbecue aterian. Mun perheessä on 21 vuotias Catharine joka opiskelee myös UniSAssa, kansainvälistä bisnestä, japania ja kansainvälisiä suhteita ja meillä on itse asiassa yksi sama kurssi! Perheessä on myös 18 vuotias James ja isän nimi on Glen ja äiti Huong. Perhe on aika multikulturelli koska Huong tuli nuorena Australiaan Vietnamin sotaa pakoon ja tapasi tämän Glenin. Yhden toisenkin kansainvälisen opiskelijan piti tulla tälle samalle perheelle (Taiwanilainen tyttö) mutta se ei ilmaantunut paikalle. Oli niin hauskaa tavata oikea perhe, siitä on aikaa kun viimeksi oli sellainen tilanne. Ja perhe on ihan hauska, kun ne innostuu niin ne kaikki alkaa puhumaan yhtä aikaa ja kaikki haluaa selittää jotain tästä maasta. Ne asuu Barossa Valleyssa joka on tosi kuuluisa viinialue Adelaidesta pohjoiseen, 45 minuutin ajomatkan päässä. Mutta Catharine asuu kämppiksensä kanssa lähempänä kaupunkia. Se oli viime vuonna Japanissa vaihdossa niin meillä riitti juteltavaa. Aussie Family Programin ideana on että tällä yhteisellä lounaalla isäntäperheet ja opiskelijat voi tavata ja vaihtaa yhteystietoja, sitten perhe kutsuu luokseen syömään ja tutustumaan. Mutta tämä perhe kutsui mut niille saman tien ja ajettiin Barossaan suoraan lounaalta. Ne oli niin kivoja, veivät mut rantatietä vaikka se kiersi aika paljon, niin että saisin nähdä maisemia. Matkalla katsottiin nähtävyyksiä, mm. Whispering Wall joka on valtava pato Barossassa, ja käytiin yhdellä viinitilalla maistelemassa viinejä jotka oli tosi hyviä, ostinkin sieltä yhden pullon (opin arvostamaan viinejä). Ja ne vei mut vielä jollekin näköalapaikallekin. Ja sitten mentiin niille kotiin. Niillä on paljon kanoja ja kukkoja ja kaksi ihanaa pitkäkarvaista kissaa, Tiger ja Kitty. Ja kultakaloja ja undulaatti. Talo on iso ja sen ne oli itse rakentaneet. Mutta se oli sisältä kylmä, niin kuin varmaan kaikki täkäläiset talot. Mutta niillä oli takka päällä ja hakeuduin aina sen eteen lämmittelemään. Me juteltiin, käveltiin ympäri tilaa, pelattiin biljardia, ihasteltiin Catharinen keramiikkakokoelmaa (se oli ottanut Japanissa keramiikkakurssin ja tuonut kaikki kipponsa Australiaan) ja syötiin. Olin vieläkin täynnä lounaalta ja nämä grillasi pihvejä ja makkaroita, lammasta ja jotain muuta lihaa ja broilerimakkaroita. Kuulemma tyypillistä Australialaista ruokaa. Ja jälkkäriksi oli kahta erilaista Barossalaista kakkua ja ne antoi mulle niitä vielä mukaankin. Ja Catharine antoi mulle yhden keramiikkakipoistaan muistoksi ja Barossalaisia karkkeja tuliaisiksi. Ne lykkäsi mun lautaselle kaksi pihviä ja makkaran, varmaan arvelivat mut nähdessään että kyllä tuolle likalle ruoka maistuu mutta en mitenkään saanut alas kaikkea ja luulen että lihosin päivän aikana vähintään kolme kiloa. Mutta oli silti valtavan kivaa olla siellä toisten kodissa ja kuulla niitten elämästä. En tiedä nähdäänkö me enää, ne sanoi kyllä että olisin tervetullut käymään koska vaan ja viikonlopuksikin kylään ja lupasin kutsua Catharinen kun me joskus mennään ulos jne, mutta katsotaan käykö niin. Opein silti paljon; muun muassa syömään puikoilla ja pelaamaan biljardia. Mun mielestä on tosi kivaa että yliopisto haluaa järjestää meille tällaisen mahdollisuuden tutustua tähän paikkaan koska me opiskelijathan tullaan tänne eri puolilta maailmaa ja tuodaan mukanamme omat tapamme ja kulttuurimme. Jees. Tätä lisää.

australia on jees

Sellainen juttu minka huomaa taalla vakisinkin on tietty se rento meininki, mutta mista tykkaan erityisesti on australialaisten hyva asenne. Ne kenen kanssa oon tahan mennessa jutellut on niin mutkattomia. Yleensa en tykkaa siita etta matkustellessa vertaa kaikkea kotimaahan, koska se nyt vaan on hyodytonta, mutta ulkomailla voi myos oppia paljon omasta kotipaikastaan. Sitahan sanotaan etta on mentava muualle nahdakseen mita itsella on. Yleistaminenkin on tosi vaarin, mutta kylla stereotyypitkin jostain on saaneet alkunsa. Tykkaan taalla muun muassa siita etta useimmat asiat eivat ole ongelmia. Taas yksi bussiesimerkki; taalla, kuten Suomessakaan, ei busseista saa poistua etuovesta vaan on kaytettava takaovea. Se lukee kyltissa etuoven vieressa. Muistan joskus koululaisena Porissa yrittaneeni menna etuovesta ulos, koska se nyt vaan oli siina vieressa, mutta bussikuski ei piruuttaan avannut sita, vaikkei kukaan ollut tulossa siita sisaankaan (kun kysyin voisko se avata ovea, se vaan murahti jotain ikavaa). Taalla se ei ole mikaan ongelma, kaikki tekee niin koko ajan. Miksei niin voi tehda, jos siita ei ole kellekaan mitaan haittaakaan. Ihmeellisista periaatteista voi joustaa jos se tarkoittaa etta kaikki on tyytyvaisempia. Alussa oli hamaavaa kun kaupassa kassaneiti aina kyselee mita kuuluu ja miten voit. Okei, todellisuudessa sita ei kiinnosta tippaakaan mita mulle kuuluu mutta on se silti ihan kivaa. Kavin tanaan maksamassa vuokran meidan valittajalle ja olin, noloa kylla, viikon myohassa. Ei se ollut mikaan ongelma. "No worries, no worries".

meen nyt nukkumaan

Jee, sain kirjoitettua 1100 sanaa ja saastan huomiselle loput 400. Kello on kaksi yolla ja lahden tasta kotiin nukkumaan. En testaa security escortia talla kertaa, meen kotiin Alinan kanssa joka oli taalla kans myohaan. Ja me asutaan 5 min kavelyn paassa talta City East kampukselta. Sen kunniaksi etta saan vihdoin painua pehkuihin laitan tassa muutaman kuvan viime paivilta. Eka on footy pelista, ma ja amerikkalainen Erin (huom. Port Adelaiden kaulahuivi, me ollaan uskollisia faneja :D) toinen on Henley Beachilta, kolmas meidan kotoa kun valmistauduttiin ja availtiin aania karaokea varten (Erin, ma ja Alina) ja viimeinen sika-kuva Hahndorfista. Kun kavelin sian ohi seuraavan kerran, se oli havinnyt tuosta eli sen oli joku syonyt. Yak!!

vahan stressia

Tata viikkoa varjostaa mun aine joka pitaisi saada valmiiksi huomiseen mennessa. Kello on puoli kahdeksan illalla ja yritan saada kirjoitettua sita yliopiston tietokoneluokassa. Mulla on vasta intro tehtyna. En ymmarra miksi tassa aina kay nain. Taalla on kuuma ja aasialaiset pitaa metelia. Lisaksi niitten puhelimet soi kokoajan. Eiko niita voisi laittaa piippaukselle? Kylla niinkin huomaa etta se soi. Aion istua taalla yohon asti, tai kunnes oon saanut vasattya sen tutkielman. Otin evaat mukaan ja kaikki. Yliopisto panostaa paljon turvallisuuteen, ja niilla on sellainen security escort service josta oon varmaan jo aiemminkin maininnut, eli yolla vartija vie sut kotiin jos asut suht lahella. Pitais varmaan kokeilla ihan huvikseen :)

Opiskelujen lisaksi monet stressaa kuukauden paasta olevan kevatlomamme ohjelmaa. Joey on nyt jarjestamassa meille road tripia Melbourneen - meita on 16 henkea menossa sinne autoilla. Ja Melbournesta lennan muutaman kaverin kanssa Alice Springsiin joka on keskella mannerta ja autiomaata, ja sielta reissataan kahdeksan paivan ajan takaisin Adelaideen. Vahan paalle kaksi viikkoa siis tien paalla. Mutta siita lisaa myohemmin.

Eilen meilla oli se valokuvausjuttu, se mihin mua pyydettiin. Sain selville etta Adelaiden kaupunginvaltuusto uudistaa kotisivujaan ja tekee sinne erityisen osion opiskelijoita varten - ja niille sivuille ne tarvii kuvia opiskelijoista. Meita vietiin ympari kaupunkia ja kuvattiin. Mutta ei ne kuvat kuulemma ilmesty nettiin pariin vuoteen ainakaan.

Jo eilen iltapaivalla mun oli tarkoitus menna City West kampuksen kirjastoon alkamaan tutkielmaani ja varauduin istumaan siella myohaan, mutta klo 8.30 pm joku tati tuli sinne huhuilemaan etta sulkee kohta ovet. Niin me kaikki kirjastossa olevat ruvettiin kerailemaan kamojamme ja kun mina ja kolme muuta viimeista oltiin poistumassa, ovi lukittiin meidan nenan edesta ja jaatiin kirjastoon loukkuun. Ei siina muu auttanut kuin soittaa securityyn, puhelimia on joka nurkassa, ja vartija tuli pelastamaan meidat.

Nain jannaa on elama taalla talla hetkella... se vaan vahan surettaa ettei mun enkku taida edistya yhtaan, selvahan se kun nativiipuhujien kanssa on loppujen lopuksi aika vahan tekemisissa. Monet australialaisetkin sanoo etta niitten oma aidinkieli huononee kun ne on ulkomailla vaihdossa - kaikkien aksentit ja versiot sekoittuu international english - sekamelskaksi. Taytyy silti mainita, etta on ihailtavaa miten ihmiset kyselee kaikkia sanontoja suomeksi. En odota liikoja mutta opetan ne silti. Mutta tama niin vaikea kieli ettei niita kukaan muista.

Mitahan uutisia mulla olis... lauantaina oltiin tsekkaamassa yksi toinen hiekkaranta, nimeltaan Henley Beach. Illalla oli ES:n jarjestama karaokejuhla jota olin odottanut kokonaisen kuukauden. Mun flunssakin on sopivasti poissa ja aani palannut. Esitettiin kamppisten kanssa kolme biisia. Seuraavana paivana mentiin 45 min matkan paahan Hahndorf-nimiseen kylaan visiitille. Se on joku saksalaisten aikoinaan perustama paikka ja nykyaan siella on paljon saksalaisia ravintoloita ja se on muutenkin olevinaan pikku-Saksa. Me syotiin siella bratwurstit ja tultiin takaisin Adelaideen. Illalla Mark, Quin ja Olli tuli meille syomaan. Teemana oli Suomi, ja me tehtiin Ollin kanssa makaronilaatikkoa ja mustikkapiirakkaa.

Taman paivan hammastys oli se kun havaitsin bussin ikkunasta etta katujen varsille oli keratty valtavasti vanhoja telkkareita, rama-sohvia, laatikoita ja muuta moskaa. Ensin ajattelin etta me saadaankin tasta halvalla kaikkea kivaa asuntoomme, mutta ehka ne onkin jotain jatekeraysta varten. Nyt tutkielman pariin, adios!

Muuten, huomasitteko ystavani Pierrickin kommentin; voitte katsoa sen blogin jos haluatte nahda pari videota taalta, tai lukea naita juttuja ranskaksi: http://www.pierrick-misse.info

Aussie rules football

Ma tajusin pari paivaa sitten etta mulla on ensimmainen tutkielma-deadline viikon paasta. En murehtinut sita sen enempaa, koska aihe on ihan kiinnostava (is the realist notion of state-centric security relevant in the globalised, post-Cold War world?) ja jos lahteetkin on hyvia, ei siina pitaisi olla suurempia ongelmia. Mutta kun rupesin etsimaan kirjoja, huomasin etta ne kaikki on varattu viikoiksi eteenpain. Hmm.

UniSAlla eli mun yliopistolla taalla on sellainen jarjesto joka pitaa meidat vaihtarit aktiivisina ja jarjestaa meille kaikkea tekemista, ja sen jarjeston nimi on ES eli Exchange Society. Niilla oli hallituksen kokous tassa taannoin ja kutsuivat kaikki halukkaat kuulemaan toiminnasta. Ma oon ollut ihan samanlaisissa jutuissa mukana Turussa ja muistan oikein hyvin kuinka me toivottiin etta ulkomaalaiset opiskelijat osallistuisi kokouksiin joskus, niin kuulisi niilta vahan mielipiteita. Kylla ne tuli innokkaasti niihin juhliin joita me jarjestettiin mutta kokouksissa kukaan ei ollut paikalla. Joten osallistuin siksi tahan kokoukseen ja olinkin siella ainoa vaihtari. Oli tosi kiinnostavaa huomata varsinkin etta taalla planeetan takana nailla on ihan samanlaiset ongelmat kuin kotipuolessakin. Paikallisia opiskelijoita on vaikea saada vaihtoon ja kiinnostumaan kansainvalisesta toiminnasta, ulkomaalaisia opiskelijoita on vaikea tavoittaa... jne! Mutta nailla on rahaa ihan sikana, yliopisto tukee niitten toimintaa innoissaan ja tekee niitten kotisivutkin ja kaikki.

Eilen ES vei meidat katsomaan australialaista jalkapalloa. Se oli tosi siistia. Peli oli Port Adelaide vastaan Collingwood joka on joku pienempi kaupunki. Katsojia oli yli 30 000 ja tunnelma oli katossa, kaikki oli pukeutuneet oikeisiin vareihin eli turkoosiin ja mustaan ja kannatti innokkaasti. Mua vahan jannitti koska istuin Collingwoodin kannatusjoukon vieressa ja ne oli sellaisia isoja korstoja. Ne huusi kokoajan "well done mate" ja "that's bullshit! that's bullshit!"



Aussie rules football eli footy on tosi jannaa, se on ihan oma pelinsa eika yhtaan niinkuin jalkapallo tai amerikkalainen jalkapallo. Ainoa mika on sama on se etta on kaksi joukkuetta ja pallo joka yritetaan saada vastustajan maaliin. Saantoja ei oikeastaan ole, paitsi etta molemmissa joukkueissa on 18 pelaajaa kentalla ja palloa kuljetetaan, potkitaan, pompotellaan. Muita saa mukiloida ja taklata melkein niinkuin tykkaa. Kun peli oli alkamassa me ihmeteltiin miksi pelaajat kiiltaa niin paljon mutta ehka ne oli oljynneet itsensa niin ettei niista saa otetta yhta helposti. Kentalla juoksentelee myos tuomareita ja viestinviejia, eli sellaisia tyyppeja jotka vie pelaajille jatkuvasti vinkkeja ja terveisia valmentajilta. Se on vaan aika pitka peli koska siina on nelja "quarters" ottelua eli kesto on noin kolme tuntia. Mutta tama peli oli hyva, tosi tasaista loppuun asti kunnes kolmen viimeisen minuutin aikana Collingwood teki ratkaisevan maalin ja voitti! Tosi pettymys.

Niitä näitä

Australiassa on väestönlaskenta. Se tapahtuu kerran viidessä vuodessa ja kaikkiin osoitteisiin lähetetään lomake johon pitää merkitä kaikkien asukkaiden tiedot, jopa meidän lyhytaikaisten. Se näytti monimutkaiselta ja Aurelie ehdotti ettei täytetä sitä lainkaan, ja jos joku tulee valittamaan, sanotaan että ollaan tyhmiä ulkomaalaisia eikä me tiedetty. No joka tapauksessa se koko juttu vaan unohtui meiltä, kunnes joku täti tuli meidän ovelle eilen ja pyysi että me täytettäisiin se. Aurelie koitti ulkomaalaisjuttua, mutta se täti sanoi väsyneen näköisenä: ”täyttäkää nyt vaan se lomake ettei mun tarvi tulla tänne enää”.

Mä alan menestyä keittiössä. Me kutsuttiin eilen saksalainen Stephan illalliselle ja mun tarkoitus oli tarjota perunamuusia, lihapullia ja puolukkahilloa mutta se tyssäsi siihen ettei meillä ole vatkainta muusia varten, puolukoita ei täällä ole varmaan olemassakaan ja lihapulliin tarvitaan perunajauhoa mutta sitä en ole löytänyt mistään kaupasta. Enkä löytänyt mitään muutakaan suurusteen tapaista. Keitettiin siis vaan perunoita ja tein lihapullia ilman perunajauhoja, ne oli suosittuja. Tänään olin Glenelgissä Pierrickin luona illallisella ja tein niille jälkkäriksi mustikkapiirakkaa ja se sentään onnistui, vaikka taikinaan olis pitänyt laittaa piimää ja sitä en tietty myöskään löytänyt. En olis uskonut että täältä löytyy pakastemustikoita, mutta olihan niitä, ja ne on valtavan isoja!

Gladys, kampukseni kansainvälisten opiskelijoiden kontaktihenkilö, soitti mulle tänään. Adelaiden kaupunki haluaa kuulemma mainostaa Adelaidea opiskelukaupunkina enemmän länsimaalaisille opiskelijoille ja tekee siksi kuvauksia mainoslehtisiä ja muita julkaisuja varten. Ne haluaa kuvata kuutta iloista länsimaalaista vaihtaria Adelaiden kuuluisissa paikoissa, niin että potentiaaliset tulevat ulkomaalaiset opiskelijat miettii ”hmm, kivan näköinen kaupunki ja onpas nuo opiskelijatkin tyytyväisen näköisiä” ja mua pyydettiin osallistumaan! :D meen totta kai, sehän on suuri kunnia, vaikka joudunkin jättämään väliin pari luentoa. Suomikin haluaa kehittää imagoaan opiskelumaana ulkomaalaisten opiskelijoiden silmissä, tässä voisi olla yksinkertainen vinkki.

Elämä täällä alkaa kohta asettua aloilleen. Maanantai-iltaisin saa ilmaisen pihviaterian, keskiviikkoisin meillä on illallinen Glenelgin poikien kanssa vuoroin meillä, vuoroin niillä, torstaisin on ladies night PJ’s yökerholla. Mutta en haluaisi tänne mitään rutiineja, aika on niin lyhyt ettei mitään ole varaa tehdä kahta kertaa. Edes mihinkään kahvilaan tai pubiin ei kannata mennä kahdesti, niitäkin on niin valtavasti. Jos viikonloput on vapaita, niistä on otettava kaikki irti. Täällä on niin paljon tekemistä ja näkemistä, ja niin hirvittävän vähän aikaa. Koko ajan on kiire. Oon juhlissa ja retkillä tavannut kivan tuntuisia tyyppejä lähimpien vaihtaripiirien ulkopuolelta ja nyt oon alkanut ottamaan niihin yhteyttä ja pyytelen niitä kahville ja lounaalle. Tänään tapasin kiinalaisen tytön, huomenna lounastan indonesialaisen pojan kanssa. Kaiken haluaa nähdä, kaikkea kokeilla, jokaista tavata. Täytyy yrittää nauttia joka minuutista, ja samalla tehdä huomioita, kuulla ja oppia mahdollisimman paljon. Missä välissä täällä ehtii muka opiskella?

Torakka

Eka kontaktini ikäviin ötököihin on tapahtunut. Me oltiin lauantai-iltana kävelemässä, kun joku pieni musta hahmo ylitti tien meidän edessä. Oli niin pimeää että oli mahdoton sanoa mikä se oli, mutta kun mä tajusin että se oli musta, kiiltävä, puolikkaan nyrkin kokoinen torakka, joka ryömi ihan meidän jaloissa, niin en voinut muuta kuin huutaa. Hyi, se oli kamala. En unohda sitä koskaan.

viikonlopputerkut

Viikko meni yhtä nopeasti kuin kaikki muutkin. Joka päivä tapahtuu yhä enemmän ja enemmän kaikkea uutta ja jännää, vaikea pysyä enää itsekään kärryillä. Viikonloput on aika rankkoja koska torstaista lauantaihin mennään ulos joka ilta ja koska vapaapäivät pitää hyödyntää mahdollisimman hyvin, yöt jää lyhyiksi.

Eilen olin Joen, Aurelien ja Pierrickin kanssa yhdessä shopping outletissa. Se oli aika hieno ja iso, olisin voinut viettää siellä päiviä ja viikkoja. Kivoja vaatteita ja tosi halpaa kamaa. Illalla menin parin kaverin kanssa Quinin, eli aussi-Markin tyttöystävän, yllärisynttäreille. Ne oli mun ekat yllärisynttärit, ja oli aika jännää. Mark oli varannut erillisen tilan yhdessä pubissa North Adelaidessa, ja järjestänyt niin että kaikki Quinin kaverit (meitä oli ehkä 40) oli siellä illalla ja kun Mark ja Quin tuli paikalle, me kiljaistiin ”surprise” ja pelästytettiin ne. Quin oli ihan shokissa, ja tosi onnellinen! Tämä oli oikea yllätysten ilta, koska siinä baarissa törmäsin yhtäkkiä Olliin! Se on siellä töissä!

Tämän tilaisuuden jälkeen meidän oli tarkoitus tavata koko vaihtarisakki yhdessä yökerhossa, nimeltään HQ, joka avasi juuri ovensa. Mutta jono oli satoja metrejä pitkä ja lisäksi niillä oli mieletön sisäänpääsymaksu 12 dollaria, niin me mentiin muualle. Mutta kaikkiin paikkoihin oli niin pitkät jonot että me mentiin kotiin nukkumaan. Joe, Marcus ja Pierrick olivat missanneet viimeisen yöbussinsa Glenelgiin jo aikoja sitten niin ne tuli meille yöksi.

Meillä on tämä majoitustilanne sen verran heikko että Alina ja Pierrick tuli mun viereen yöksi ja meillä oli niin ahdasta etten nukkunut varmaan silmänräpäystäkään. Tänään me mentiin Glenelgiin rannalle piknikille, ja just kun olin mäkissä vessassa, kuulin vessakopista äänen: ”joku s*****a on sotkenu tän istuimen”. Jep, suomalaisiahan siellä oli. Eka kerta kun bongasin täältä suomalaisia! Mutta en ilmoittautunut niille. Ehkä sitten muutaman kuukauden päästä tekee mieli löytää muita suomalaisia ja jutella niitten kanssa, mutta toistaiseksi nautin siitä ettei niitä näy mailla eikä halmeilla.

Bussit

Adelaiden joukkoliikenne on mainitsemisen arvoinen. Mun kampus Magill on noin 8 km:n, eli 25 min bussimatkan päässä keskustasta. Ja nyt aika on mun mielestä sen verran kypsä että voin jo vähän analysoida Adelaiden joukkoliikennettä. Siinä on kolme hyvää asiaa: ihanat iloiset kuskit, kaksi ilmaista bussilinjaa keskustassa sekä numeroidut bussipysäkit. Nämä asiat jos otettaisiin käyttöön Turussakin, se saisi kulttuurikaupungin tittelin saletisti ;) Keskustassa kiertelee siis 5-15 minuutin välein kaksi bussilinjaa joissa ei tarvita mitään lippua. Ja kuskit puhelee aina välillä mikrofoniin ”and so we are at central market…thank you and have a nice weekend everybody…enjoy! Bye bye!” Ja kaikki bussipysäkit on siis numeroitu, niin on huomattavasti helpompi tietää missä pitää jäädä pois. Bussit itsessään on monesti tosi vanhanaikaisia, kun menee pois niin ovi pitää itse työntää auki, ja kuski veivaa aina välillä itse manuaalisesti kammella uuden numeron bussin eteen. Bussiliput on aika halpoja ja ne on voimassa kaksi tuntia, mutta valtava miinus on se ettei täällä ole käytössä kuukausikorttia tai vastaavaa. Halvin vaihtoehto on siis ostaa kymmenen matkan multilippu. Yöbusseja ei silti ole, paitsi sellainen minibussi/yötaksi joka ottaa sut kyytiin ja vie sut minne haluat kuudella dollarilla (vähän alle 4 eur). Jos täällä olisi käytössä kuukausikortti, se innostaisi joukkoliikenteen käyttöön huomattavasti enemmän koska mikään yksittäinen matka ei maksaisi sen enempää. Kysyin joukkoliikennetoimistosta miksei kuukausilippuja ole ja ne sanoi että siitä käytännöstä luovuttiin koska ihmiset hukkaili lippujaan! Ainiin, on muuten vielä yksi hyvä puoli. Iltakahdeksan jälkeen ei tarvi jäädä välttämättä bussipysäkin kohdalla pois vaan kuskille voi sanoa jos haluaa jäädä jossain muussa kohdassa ja se jättää siihen (reitin varrella tietty).

Olli

Mun vilustuminen ei parane millään. Kurkku on ihan tulessa, mutta toivottavasti se ei nyt ainakaan pahene. Ilmat on taas vähän viilenneet, ei se kesä tainnutkaan vielä tulla :( en silti käsitä miten niin monet voi kulkea t-paidoissa ja flip-flopeissa!! Ja mulla on mielettömät villapaidat ja talvitakit päällä mutten pysy terveenä. No, elämä on.

Eilen tapasin Ollin. Se on ihan mahtava!! Se on myös sen Ilonan, joka on ollut täällä ennemmin, kavereita. Oon isossa kiitollisuudenvelassa Ilonalle :) Olli on siis Kuopiosta ja opiskellut täällä neljä vuotta. Me mentiin lounaalle ja voi vitsi se on kiva! Tajusin etten oo viimisten viiden viikon aikana tavannut kuin kaksi suomalaista ennen Ollia, ja niitäkin vaan pari kertaa. Me molemmat ollaan US politics kurssilla ja me pystyttiin luokassa puhumaan suomeksi kaikista ihmisistä… hehehe. Kivaa kun on joku kenen kanssa voi täällä puhua salakieltä ;) mahtavaa on myös että Ollilla on paljon australialaisia kavereita, ehkä voin vihdoin myös oppia tuntemaan oikeita ausseja. Tänään Olli vei mut, Aurelien ja Alinan ulos ja me nähtiin jo vähän sen kavereita. Tultiin pari tuntia sitten, kello on kohta viisi aamulla ja herätys kymmeneltä, varmaan pitäis kohta painua pehkuihin.

aussit ja irakin sota

Security in the Asia-Pacific Region – kurssi on tosi hyvä. Joka luennolla saa kuulla niin paljon mielenkiintoista asiaa että huhhuh. Muun muassa Australian ja Yhdysvaltojen välinen suhde on kiinnostava. Yleinen ilmapiiri on täällä amerikanvastainen ja jotkut amerikkalaiset vaihtarit on sanoneet että ovat kokeneet tulleensa negatiivisesti palvelluiksi esim kaupassa jos on käynyt ilmi että ovat Yhdysvalloista. Australia on Yhdysvaltojen liittolainen Irakin sodassa ja näillä on väkeä siellä sotimassa mutta ketään, kenen kanssa oon jutellut, ei kannata tätä liittoa… varsinkin nyt kun terroriuhat on taas tapetilla, pelkääköhän aussit että tänne isketään? Melkein kaikkiin Yhdysvaltojen liittolaismaihin on jo hyökätty, mutta ei Australiaan (Baliin kyllä mutta se kohdistui ausseihin silti). Miksi, tai kuinka, Australia pysyttelee Yhdysvaltojen vanavedessä jos kerran kansa ei sitä kannata? Yksi poika sanoi mulle bussissa että niillä ei ole vaihtoehtoa. Kurssilla puhuttiin tästä ja kävi ilmi että sotaan käydessään Australia sanoi syyksi sen että on hyvä jo periaatteellisestikin taistella terrorismia vastaan. Vaikka nyt niillä on yksi vihollinen lisää pelättävänä.

kuvia viime viikonlopulta

Hei taas! Mulla on just loppunut torstain viiminen luento ja viikonloppu on taas alkamassa. Eilen me oltiin salsajuhlissa, opittiin tanssimaan ja sitten syotiin meksikolaista ruokaa. Ja arvatkaa mita. Oon taas kipea! Uskomatonta! Kuukauden sisalla kaksi vilustumista, ei paljon naurata. Ostin mielettoman ponikan vitamiineja ja strepsilseja ja valkosipulileipaa ja appelsiineja. Mutta muuten kaikki hyvin siis.

Tassa pieni kuvapaivitys kasvitieteellisesta puutarhasta missa oltiin viime vkonloppuna! Seka Joen synttarijuhlista.

ilmaista ruokaa!

Täällä on yks ihan uskomaton ravintola. Joka maanantai klo 19 ne tarjoaa ilmaisen pihviaterian 50:lle ensimmäiselle. Me mentiin jo kuudelta ja oltiin ekat jonossa, ja saatiin pihvit ja ranskalaiset ja salaatin. Kun kuultiin tästä ei meinattu uskoa sitä todeksi. Kuinka ravintolalla voi olla varaa tarjota niin paljon ilmaista ruokaa joka viikko? Mutta ne saa sillä niin paljon hyvää mainosta että kai se on sen väärtti, niillä on kai enemmän maanantaiasiakkaita kuin millään muulla ravintolalla. Juomista ne ei tarjoa, ja kaikki juomat on siellä aika kalliita (vesi ei maksa), niin kai ne myös voittaa vähän siten. Luulin että siellä on kaikki Adelaiden kodittomat ja vähäosaiset, ja koko jono oli pelkkiä opiskelijoita :) sinne me mennään joka maanantai!

Aterian jälkeen me ostettiin iso jätskipönikkä ja mentiin meille Bent Streetille sitä tyhjentämään. Joey, Pierrick, Cameron, mä ja mun kämppikset puhuttiin siinä kaikista globaaleista, ajankohtaisista asioista ja opittiin tuntemaan toisiamme paremmin. Mielenkiintoista, koska me edustetaan melkein koko länsimaailmaa... hyvin pitkälle kaikilla on samat arvot ja näkemykset, surullista vaan miten monilla on vielä ennakkoluuloja eri kulttuureja, uskontoryhmiä ja etnisiä ryhmiä kohtaan.

Kevät tulee -jee

Taas on sunnuntai, viikot menee liian nopeasti! Adelaidessa on aurinkoista ja lämmintä, 20 asteen paikkeilla jo. Ihanaa kun tulee lämmin.

Perjantaina me nukuttiin tosi pitkään ja mentiin kanadalaisten tyttöjen (ne oli meidän huonekavereita Shakespeare-hostellissa) eli Amandan, Meganin ja Melissan luo tupareihin. Niillä on kiva mutta tosi pikkuinen kämppä täällä keskustassa. Sieltä mentiin London Tavern nimiselle klubille tanssimaan.

Koska on niin hieno ilma, me (Aurelie, Alina, Pierrick, Cameron, Stephan, Ashley, Im ja mä) päätettiin nauttia lauantaista ulkona. Tarkoitus oli mennä Belair nimiseen kansallispuistoon Adelaiden kukkuloille, mutta meidän lähtö venyi niin myöhäiseksi että mentiinkin vain kasvitieteelliseen puutarhaan joka on melkein keskustassa. Ollaan huomattu muuten että kun me aina liikutaan isolla porukalla niin kaikki vie kamalasti aikaa - kun esim kokataan yhdessä, ei kannata mennä koko köörin kanssa kauppaan koska siellä menee ihan sikana aikaa kun kaikki yhdessä valitsee. Kotona elämä on kiireistä ja eletään minuuttiaikataulua, mutta ehkä ihan hyvä että täällä voi ottaa rennommin.

Mentiin sinne puutarhaan Subwayn kautta ja ostettiin sieltä eväät mukaan. Puutarha on valtavan iso ja upea, siellä oli kaikkia cooleja puita ja hienoja kasveja. Me pidettiin piknikkiä keskellä nurmea ja otettiin aurinkoa ja heiteltiin frisbeetä muutaman tunnin ajan. Täkäläiset sorsat on aika uteliaita ja ne tuli kokoajan tutkimaan meitä, ja jopa mielettömän iso rotta kävi kääntymässä. Siellä oli muuten kahdet häätkin, ottivat mahtavia hääkuvia palmujen alla. Vinkkinä teille ketkä ootte menossa naimisiin; kasvitieteellisessä puutarhassa tulee hyviä hääkuvia.

Illalla oli USAlaisen Joen 21-vuotissynttärit. Se asuu ruotsalaisen Marcuksen kanssa Glenelgissä melkein valtameren rannassa, ja me mentiin niille juhliin. Me tehtiin Joelle sellainen kaulakoru jossa lukee "kiss me i'm 21" ja kaikki joutui siis antamaan sille suukkoja sen illan. Joen ja Marcuksen luota mentiin the Grand-nimiselle klubille. Ajatus oli tulla taksilla kotiin mutta meillä kävi niin hyvä tuuri että päästiin yhden kaverin kyydissä kaupunkiin ja säästettiin taas pari lanttia. Mun mielestä on muuten aika hurjaa, että täällä diskoissa on niin paljon turvamiehiä ja tanssilattiaakin ympäröi turvamiesten kaarti ja ne puhuu siinä radiopuhelimiinsa koko ajan.

Ja nyt kello on kolme sunnuntaina, ei olla tehty yhtään mitään muuta kuin heräilty ja syöty, Aurelie on kaupungilla asioilla ja minä ja Alina kirjoitellaan meilejä ja luetaan netistä uutisia kotimaistamme. Meksikossa on joku vallankumouksen tapainen alkamassa ja Suomen Köyliössä on näköjään ollut metsäpalo. Papu menee huomenna yliopistoon, sillä on mahtavat ajat edessä :)

meksikolainen express-kidnappaus

Alina sai vähän aikaa sitten meiliä kaveriltaan Meksikosta. Tällä kaverilla oli juuri ollut elämänsä hirvein päivä, koska sen sisko oli kidnapattu. Alina sanoi että se on meksikossa tosi yleistä, ja erityisesti ns. express-kidnappaus on uusinta uutta. Kun joku menee elokuviin tai uimaan tai muualle missä pidetään puhelin suljettuna, kidnappaaja soittaa tämän henkilön kotiväelle ja sanoo että on kidnapannut tämän henkilön ja haluaa lunnaat tai tyyppi kuolee. Kotiväki soittelee tietty omaiselleen kun ne haluaa tarkistaa onko se kunnossa, mutta sehän on leffassa tai jossain eikä vastaa. Omaiset siis maksaa lunnaat, ja pian henkilö tulee kotiin hyvässä kunnossa eikä ymmärrä mitä on tapahtunut. Alinan kaverin perheelle kävi just näin. "Kidnappaaja" vaati kolmea miljoonaa dollaria, enkä tiedä kuinka paljon tämä perhe sai haalittua kasaan mutta ne soittivat kaikille tutuille, kävivät pankissa jne.. ja tällä hetkellä nämä vorot ei kuulemma enää vaadi edes selvää rahaa vaan puheaikaa kännyköihinsä.

torstainen tulipalo

Näin taas koulussa sen intialaisen pojan joka haluaa pohjolaan. Hitaasti mutta varmasti saan sen valitsemaan Suomen :) kjähkjäh. Ensi viikolla vien sille pari esitettä Åbo Akademista. Ehkä pitäis myös antaa Fazerin sinistä, se auttaa varmana.

Tänään tarjottiin taas ilmaista ruokaa ja juomista yliopistolla, mutta en harmikseni päässyt sinne koska mulla oli luento Yhdysvaltojen politiikasta. Tämä luennoitsija on ruotsalainen ja aika hauskakin. Se kulkee jatkuvasti edestakaisin puhuessaan, niin että se on ihan hengästynyt koko ajan. Välillä se yltyy huutamaan kovaan ääneen, ja huitomaan, ja ryntäilemään ympäri huonetta, ja välillä se muuttaa äänensä matalaksi ja hiljaiseksi ja painaa pään alas mutta kurkkii silmänurkasta meitä. Se on varmaan sellainen tehoste-efekti. Ihan viihdyttävää, mutta se mistä oon yllättynyt on se miten avoimesti tämä opettaja on Bushia vastaan. Okei, eihän Georgesta paljon hyvää sanottavaa kai ole, mutta opettajalta olisin odottanut että se selittää kaikki jutut ja faktat asiallisesti ja edes vähän puolueettomasti. Tämä ilkkui Bushia jatkuvasti ja lähetti koko luokalle jopa sähköpostilla Bush-vitsin!

Illalla meidän naapuritalo oli tulessa. Alina ja Pierrick oli juuri tulleet kotiin ja sanoi että meidän katu oli tukittu ja siellä oli paljon poliiseja ja palomiehiä. Me seurattiin niitä parvekkeelta. Mutta mä luulen että se oli vaan joku telkkaripalo, koska savua ei tullut kuin vaan vähän piipusta. Sitten Cameron, Marcus, Joe ja Morten soitti, ne oli tulossa kaupunkiin (asuvat Glenelgissä rannalla 10km päässä) yhteen pubiin nimeltään PJ O´Brien’s ja pyysivät meitä mukaan. Ja niin me mentiin koko illaksi juhlimaan. Siellä oli paljon vaihtarituttuja ja meillä oli ihan kivaa. Tässä pubissa on muuten aika moni meidän kavereista töissä. Melkein kaikki vaihtarit etsii täältä töitä, kaikki paitsi mä. Sinä aikana mikä multa jää opiskelulta yli tahdon mieluummin nauttia Australiasta ja näistä kavereista. Kotona voi sitten tehdä töitä, mun mielestä!

Kuukausi takana

Jippii, tänään löysin pojan joka haluaa tulla vaihtoon johokin pohjoismaahan. Se on intialainen tutkinto-opiskelija täällä UniSAssa. Nyt mulla on viisi kuukautta aikaa saada se vakuuttuneeksi siitä että Suomi on paras vaihtoehto ;) jos saan sen tulemaan Turkuun, se tarkoittaa että joku onnekas turkulainen pääsee tänne Adelaideen taas ensi vuonna vaihtoon. Ne kahdenkeskeiset sopimukset toimii siten… olin myös Security in the Asia-Pacific region – kurssilla ja kävi ilmi että sitä kurssia varten mun tarttee ostaa kaksi kirjaa, maksaa yhteensä 100 australian dollaria eli päälle 60 euroa!! Mutta aion kopioida ne kirjat kirjastossa ja säästän pitkän pennin. Kotona kurssikirjoja ei ole pakko ostaa, ne voi lainata kurssikirjastosta, ja yleensä kaikille kurssilaisille riittää oma kappale. Aika yllättävää mun mielestä koska täällä opiskelijat maksaa itsensä kipeiksi lukukausimaksuilla, ja joutuvat vielä ostamaan niin kalliit kirjat ja kurssimateriaalit.

Luennon jälkeen eräs tosi mukava australialainen näytti mulle missä on kaikki paikat kampuksellani. Löysin kirjakaupan ja ylioppilaskunnankin lukaalit. Siitä puheenollen; ylioppilasliikkeelle on Australiassa käynyt vähän kehnosti koska ylioppilaskunnat on menettäneet pakollisen jäsenyyden ja samalla suurimman osan koko rahoituksestaan, mikä tarkoittaa että niiden toiminta on ehtynyt melkein kokonaan. Aika surullista, koska niillä oli kuulemma kaikkia hyviä juttuja kuten käytettyjen kirjojen myymälä ja muuta mikä helpottaa opiskelijoiden arkea. Ja tietysti edunvalvontaa. Toivottavasti Suomessa ei käy samoin.

Illalla olin Alinan kanssa Glenelgissä poikien luona. Ne oli tehneet meille aikamoisen illallisen; sushia, perunagratiinia, pihviä, sekä jätskiä ja mansikoita. Tajuttiin että tänään ollaan oltu täällä tasan kuukausi.

täällä asun

Okei, tässä vihdoinkin muutama kuva Alinan, Aurelien ja mun kodista Bent Streetillä. Meidän talo on tuo kelta/puna/sininen tuossa vasemmalla puolella, ja asutaan ylimmässä kuudennessa kerroksessa.



Meidän kerros:



Tämä talo on yritetty tehdä valtavan turvalliseksi, esim. hissi on ainoa keino päästä eri kerroksiin, portaikko on lukittu, ja hissiä voi käyttää vain avainkortilla. Omalla avainkortilla ei voi mennä muihin kerroksiin kuin siihen missä asuu. Tässä näkymä ulko-ovelta, kuvassa Heindmarsch square:



Ja nämä loput kuvat on parvekkeelta, sisältä ja mun makuuhuoneesta.

autiomaa ja hämähäkit

Tulin just elokuvista, olin saksalaisen Kathrinin kanssa katsomassa Pirates of the Caribbean II. Oli se ihan viihdyttävä huonoista arvosteluista huolimatta.

Tänään wilderness tunnilla kuultiin kolmen opiskelijan esitelmä autiomaista. Yliopistolla on aika makeet tilat, esim. huone jonka voi lämmittää miten kuumaksi haluaa, ja kosteuden voi säätää siten kuin haluaa, niin voi simuloida eri ilmastotyyppien olosuhteet. Ja me hikoiltiin siellä huoneessa vähän aikaa ja kokeiltiin millaista on olla autiomaassa. Sitten me maistettiin suolapensasta jollaisia kasvaa autiomaassa. Tiesittekö, että 75% Australiasta on autiomaata. Ja että tämä on maailman kuivin maanosa, ja että tämä Etelä-Australia on sen kuivin osavaltio.

Mun on myös tehtävä ryhmätyö wilderness kurssia varten, ja mä teen sen kolmen aussin; Nickin, Samin ja Glenin kanssa. Meidän aihe on: Sclerophyll forest. Mikähän mahtaa olla, en tiedä, mutta ehkä se selviää ens viikolla kun me ruvetaan poikien kanssa etsimään tietoa kirjastosta.

Mulla oli tänään farkkuja ulkona parvekkeella kuivumassa, ja se taisi olla virhe. Tuli vaan mieleen, että täällähän pitäisi olla kaikkia inhottavia hämähäkkejä ja muita lieroja. Niitä voi sitten löytyä housuista, hirvittää koko ajatuskin!! Joey kävi illalla käymässä, ja se sanoi että kun se oli ajanut autolla täällä, tuulilasiin oli yhtäkkiä loikannut kämmenen kokoinen hämähäkki, ja Joey oli kiljunut niin paljon kuin ääntä lähti :)
mä olisin tehnyt ihan samoin.

Ruotsalaiset kaverukset Erik ja Henrik löysivät sähkökaapistaan pienen mustan hämähäkin jolla on punainen risti selässä. Kuulin että se on myrkyllisin hämähäkki mitä täältä löytyy ja että sen purema tappaa parissa sekunnissa. Ilmeisesti se olikin vaan liioittelua ja siitä ei kuole jos menee hoitoon. Inhottavia otuksia silti!!!

ajatuksia iltahämärällä

Lauantaina me oltiin pikku retkellä paikallisella suklaatehtaalla. Suklaan nimi on Haigh’s ja se on tosi hyvää ja kallista. Sitä ei saa muualta maailmasta koska se tehdään käsityönä täällä Adelaidessa eikä siinä ole mitään säilöntäaineita, joten se ei kestäisi kuljetusta muihin maanosiin. Hyvä puoli on että Haighsin kaupoissa tarjotaan aina maistiaisia jos tajuaa pyytää :)

Mun kurssit on vihdoin selvät. Monen mutkan jälkeen päädyin neljään kurssiin: wilderness and adventure education, security in the asia-pacific region, united states politics and international relations ja language and culture. Näistä kolme viimeisintä lasketaan hyväksi tutkintooni Åbo Akademissa ja wilderness kurssi on pelkästään huvin vuoksi. Mulla on 13 tuntia opetusta viikossa, perjantai on onneksi vapaa. Mutta kurssien hyväksi täytyy näköjään täällä tehdä huomattavasti enemmän töitä, valtavasti tutkielmia jne. Mun on vaikea saada motivaatio opiskeluun mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa. Kohta täytyy alkaa tekemään isoja tutkielmia ja varsinkaan niitä ei viitsisi tehdä koska ei tiedä kirjaston systeemejä, tietokantoja, kotona ei ole toimivaa nettiä, aineet tehdään eri tavalla, referointi (onko se suomal. sana?) tapahtuu erilailla, eikä tiedä paikkaa mihin työt palautetaan (täytyy samoilla ja etsiä tuntikaupalla..) ja koulussa nettiä saa käyttää rajoitetusti.. eli tutkielmien tekeminen, ja kaikki niihin liittyvä, vaatii siten kaksinkertaisen työn.

Eilen aamulla lähdin juoksemaan uusilla lenkkareillani. Oli jo aikakin koska siitä on kuukausi kun viimeksi lenkkeilin mutta tarkoitus olis juosta muutaman kerran joka viikko, niin ehkä sitten kesällä kehtaa mennä rannallekin. Se huono puoli keskustassa asumisessa on ettei lenkkipolut ala ihan kotiovelta, mutta joki on 10 minuutin kävelyn päässä tästä meiltä ja sen varrella on tosi nättiä.

Huomenna paikallinen ylioppilaskunta tarjoaa opiskelijoille ILMAISEN barbecue-lounaan. Huom. ilmainen on avainsana. Säästöbudjettimme takia me ollaan jo löydetty halvin ruokakauppa, nimeltään Coles, joka on ILMAISEN bussilinjan varrella 20 minuutin päässä. Sen vieressä on Chinatown ja Central Market mistä saa kauppahallimaisesti halpaa vihannesta ja hedelmää. Kaikista halvin tuotemerkki on home brand joka valmistaa mitä tahansa tuotetta ja kaikki ruoka mitä me syödään on tätä home brandia :) sen tunnistaa siitä että kaikki pakkaukset ja muut kääreet on ihan koruttomat ja valkoiset, tosi halvan näköisetkin. Muuten, nyt kun puhutaan rahasta; australian setelit on aika hauskoja; ne ei ole paperia vaan niissä on jotenkin muovinen rakenne, niitä ei esim. voi repiä, se on mahdotonta (jep, yritin kyllä)!

Ennenkuin menen nukkumaan tarttee vielä tehdä lukuläksy huomisia tutorial-tunteja varten. Ne on interaktiivisempia kuin luennot ja niissä keskustellaan luetusta kappaleesta ohjaajan johdolla. Kandee varmaan lukea ne kappaleet ettei käy nolosti :) adventure-kurssia varten läksynä on kokea joku uusi seikkailu joka viikko. Se on vaihtarille helppo homma, jokainen päivä on seikkailu. Jokainen uusi paikka ja uusi tilanne on jännä. Pelkkä kaupassa maksaminen on ihan eri juttu; kun maksaa pankkikortilla sulta kysytään ”savings” vai ”credit” joka on tietty pankki vai luotto, sitten ne antaa sellaisen kapulan josta pitää itse painaa ”sav”-nappia, sen jälkeen kortin pin-koodi ja sitten enter. Ekaa kertaa olin aika hukassa :) Enkä ihmettele yhtään että ulkomaalaisia pidetään joskus tyhminä, jokainen tilanne on meille niin uusi eikä ikinä tiedä miten siinä tilanteessa pitäisi toimia. Mutta on ollut kivaa huomata asioita jotka on ihan uusia. Se on selvä että Suomi ja Australia on osa samaa länsimaista kulttuuripiiriä ja elämä on tosi samanlaista molemmissa maissa, mutta joka päivä silmään pistää pieniä juttuja joihin ei kotona ole kiinnittänyt huomiota. Esim. viikonloppuna näin Adelaiden vuorilla, että lehmillä on täällä pitkäkarvainen turkki. Ja kyllä, oli ne lehmiä eikä esim. lampaita.